Tämän yksinkertaisempaa ja toimivampaa jälkkäriä saa hakea. Oikeasti, tuo mitä juuri sanoin on sittenkin ehkä kuukauden "understatement" eli vähättelyä isossa mittakaavassa - tästä tuli todellakin Loistavaa. Niin hyvää, että olisin voinut ihan vaan vähäsen itkeätirauttaa onnesta.
Ja ei, tämän tekemiseen ei mennyt tuntikausia eikä tästä syntynyt vuorta kulhoja, kippoja ja vatkaimia. Vain hyviä, simppeleitä juttuja yhdellä lautasella.
 |
| Mansikat saivat ihan uutta eloa raikkaasta mintusta ja kirpeästä vadelmasta. |
Nuo mansikat ja vadelmilla ja mintulla maustettu sokeri yhdessä alkosta mukaan raahaamani Sauternes - jälkkäriviinin kanssa olivat nimittäin ihan täydellinen setti. Tämä varmasti kokee uudelleentulemisen kesällä, kun ensimmäiset villivadelmat puskevat maasta ja saan kaiken tuoreena pöytään. Nyt käytin tuon sokerin tekemiseen Saltå Kvarnista ostamiani ja ruotsista mökille raahaamiani kuivattuja vadelmia alkuperäisen reseptin tuoreiden vattujen sijaan.
Sen lisäksi olin vielä törmännyt Hietaniemessä Merja Valon liikkeessä hunajakennoon, jota nostin myös leikkuulaudalle ja osaksi meidän juhannuksen hieman juhlavampaa jälkiruokapöytää mihin M kantoi myös palasen upeasti kypsynyttä Vilhoa. Se oli nostettu pöydälle temperoitumaan jo paljon ennen juhannussaunaa ja vihtaa jotta juusto ei olisi kylmää ja maistuisi kunnolla.
Vaikka Vilho oli erinomaista ja se hunajakennon pureskelu tulvi mieleen niin hurjan määrän lapsuusmuistoja että pidin suorastaan pienen liikuttuneen puheen mehiläisten puutarhasta keräämälle, sulalle kullalle, mikään edellämainituista ei olisi ollut välttämättä tarpeen. Tuoreet, kotimaiset ja makeat mansikat loistivat kyllä mintun ja vadelman uudella tavalla upeaksi taikomassa setissä edukseen, ehkä jopa ylitse muiden.
Mutta olihan se mahtavaa mutustella ystävien kanssa ryhdikästä ja syvänmakuista juustoa, syödä niitä täydellisiä mansikoita, muistella hunajan linkousta pimenevissä loppukesän öissä kun maa huokuu kesän lämpöä ja jostain lämpimän yön tuoksujen keskeltä erottaa jo kypsyvän elon tuoksun. Ja makujen tasaantuessa kielellä kruunataan kaikki vielä pienellä siemauksella hieman jalohomeen syventämää, pehmeänmakeaa Sauternesia.
 |
| Kuivatuista vadelmista tehtäessä sokerista tulee todella tasaista. Nigelin kuvasta kirjassa näkyy, että sokeri paakkuuntuu enemmän kun käytetään tuoreita. Mutta minusta se näyttää ehkä jopa herkullisemmalta! |
Ja ohje tähän ihanuuteen tuli mistäs muualtakaan kuin Nigel Slaterin Kitchen Diaries II - opuksesta joka sai M:n täysin pauloihinsa ja henkäisemään:"Miten voi olla, ettei mulla ole tätä vielä!":) Minua huvitti ystäväni aito innostus ja mietin miten maailma onkin niin toisennäköinen ruokarouvien silmien läpi nähtynä:)
Nigel, me niin sinusta tykätään!
p.s. Noita kuivattuja vattuja saa myös suomalaisista luomukaupoista. Kuivattujen vattujen käytössä oli tietysti se etu, että lopun sokerin saattoi helposti kuivattaa myöhempää käyttöä varten. Niitä kuivattuja saattoi mennä myös pari enemmän kuin reseptissä, koska ei tarvinnut varoa että sokerista tulee aivan liian märkää. Jos käytät tuoreita vadelmia, suosittelen käyttämään villiversioita joissa on hurjasti enemmän makua suhteessa nesteen määrään!
Minttu ja vadelmasokerimansikat (n. neljälle - Nigel Slater - Kitchen Diaries II)
400g tuoreita mansikoita
100g hienoa sokeria
8 mintun lehteä
4 vadelmaa (meillä taisi mennä kuivattuja pari enemmänkin)
Poista mansikoiden vihreät hatut. Sitten viipaloi mansikat paksuhkoiksi siivuiksi, kolmeen tai neljään osaan.
Laita sokeri ja minttu tehosekoittimen silppuriin tai bamixin maustekippoon ja sekoita pulsseissa kunnes minttu on hajonnut pienenpieniksi hippusiksi sokerin sekaan. Lisää vadelmat ja pyöritä kunnes sokeri muuttuu pinkiksi kauttaaltaan.
Sekoita mansikoiden päälle reilu lusikallinen sokeria ja kääntele hellästi sokeri mansikoiden sekaan. Laita jääkaappiin ja anna maustua 20 min.
Tarjoile kulhoista levittäen lisää minttu-vadelmasokeria mansikoille näin suomalaisittain "maun mukaan" (Nigel alkuperäisessä reseptissään lisäsi tosin kaikki loput sokerit).