Minulle Tanska oli kulinaarisesti yllätys. Ja varmasti suurelta osin siksi, etten ole koskaan käynyt Kööpenhaminassa tai edes Tanskassa aiemmin. Rehellisesti sanottuna Tanska tarkoitti minulle ennen pikku reissuamme hapankuorista maalaisleipää, maailman parasta pohjoismaista rvintolaa Nomaa ja ehkä jokus 90- luvulta muistuvaa Smørrebrødiä joka tarkoittaa samaan tapaan tanskalaista voileipää kuin karjalanpiirakka meillä kahvipöydän tarjottavaa.
Ja oikeastaan voidakseni välittää sen ahaa - elämyksen jonka Tanskasta sain, minun lienee syytä edetä tarinoineni lopusta alkuun ja aloittaa Manfreds&Vin:istä, jonne siirryimme omakustanteisesti lähes koko kotimaisen bloggaajakollegalauman voimin juuri ennen paluulentoa kotiin.
 |
| Ravintolan sisustus oli minusta tosi hauska, paljon näennäisesti huolimattoman oloisia yksityiskohtia joista kuitenkin huokui rakkaus myös taidetta kohtaan. |
Minun täytyy aloitta nyt siitä, koska se kiteytti minusta tosi hyvin koko settiä ja antoi hyvän referenssipisteen muullekin. Kiitokset vielä Nannalle, joka hoiti varauksen ja siten järjesti meille kaikille yhden koko reisun unohtumattomimmista elämyksistä.
 |
| Tanskalainen, hapanjuureen tehty maalaisleipä on maailmankuulua ja hyvää. Tässä Manfredsin näyte aiheesta. |
Ja jos minun pitäisi nyt nimetä yksi erityinen tekijä, joka tanskalaisesta ruuasta jäi mieleen niin se on se maalaisleivän pinnastakin tuttu bitteri. Tanskalaiset rakastavat tuota monitahoista, kitkerää, syvää ja samalla paahtunutta bitteriä jota löytyy paitsi taikinajuureen tehdyn, leivinuunissa paahdetun leivän pinnasta ja pohjasta, myös kotitekoisen mämmin ropeenreunuksista ja artesaanioluista. Niin, ja tietysti perinteisestä Gammel Danskista, yrttikatkerosta joka tunnetaan Tanskalaisena juomana kautta maailman sivun.
Toim. huom: olisihan se pitänyt tajuta? ;)
 |
| Marjaisa, vulkaanisen maan alkuviini - kevyesti kuohuvaa alkuun. |
Ja Manfreds jos jokin juhli bitterillä - mutta modernilla otteella. Minä bitterin ystävänä pidin siitä paljon; tietysti pidin myös erinomaisesta palvelusta, mutta myös niistä lähes hiiltyneiksi paahdetuista juureksista ja niiden kanssa tarjotusta pähkinäkaramellista, daikonin raikkaudesta (ja raikkaasta kitkeryydestä) ja mallaksella päällystetyistä uppomunista ja pieneltä tilalta ostetuista vulkaanisella maalla kasvaneista marjaisista "natural wine" -artesaaniviineistä.
 |
| Paahdettua juuriselleriä, pikkelöityä ruusua, paahdettua tattaria ja pähkinäkaramellia |
Mutta varoituksen sanana sanottakoon, että näen kyllä niin oman mummuni ja äitikikin sanomassa että voi mukula hyvä, ei kaikesta tartte tykätä; palanehista juureksistako sä ny vouhkaat?! :) Ja se viini, kyllä melekehen voi sanua jotta meirän isä teköö parempaa viinimarijoosta!"
Eikä äitini olisi yksin mielipiteineen: jopa tässä bloggarijoukossa etenkin viini mutta myös ruuasa oleva bitteri jakoi mielipiteitä. Huomasinpa jonkun kuorineen punajuurensa ja syöneen pelkän makean sisuksen. :)
 |
| Nautaa ja persiljaa, sipulia, seljankukkaa ja Havgus -juustoa sekä paahdettua, bitteriä punajuurta |
Mutta; sille joka tykkää monitahoisista bitterin vivahteista tämä sopii kuin nenä päähän. Ehkä ainoa annos, jossa oli vähän "sanomista" oli se siivutettu naudanliha, jossa osa paloista oli täydellisen suussasulavia ja toiset taas jotenkin sitkeitä. Ehkäpä sen annoksen kanssa voisin olla taipuvainen jättämään välistä ja ottamaan sen sijaan talon tartaria, joka taas oli ihan jumalaista.
 |
| Daikon (=retikka) - liemi ja raastettua daikonia sekä lammasta |
Muutenkin, jos omasta mielestäni parhaita juttuja nimeisin niin tykkäsin hurjasti siitä selleistä, joka tarjottiin paahdetun tattarin ja inkiväärin tapaan pikkelöityjen ruusunlehtien sekä pähkinäkaramellin kanssa. Etenkin se ruusu oli yllätys; usein sen parfyyminen aromaattisuus menee jotenkin yli meikäläisen aivoituksista, mutta tässä se oli tosiaan onnistuttu saamaan moitteettomaksi. Se sopi annokseen todella hyvin ja toi selleriin jotain ihan olennaista lisää. Punajuurikin oli hyvää, mutta sen kuoressa on sitten tosi paljon sitä bitteriä, mistä mainitsin. Myös retikasta tehty liemi, jonka päällä oli jonkinlainen yrttiemulsio oli hyvää; aasialaiseen ruokaan yhdistämäni retikan käyttö näin keväänraikkaasti pohjoismaalaisittain tuntui olevan muutenkin pinnalla. Hyvää ja ehkä vähän yllättävääkin. Eikö annos näytäkin kuin pieneltä keväiseltä lammelta?
Lammas"juttu" oli hyvää myös; en tiedä pitäisikö sitä kutsua lihaisaksi makkaraksi, pateeksi vai miksi, mutta hyvää oli; ohuenohuissa siivuissa oli paljon rasvaa, mutta ihmeen puhdas ja syvä maku. Annoksen pohjalla oli kirpakkaa keltaista sinappia, joka rikkoi rasvaisuuden ja toi annokseen kunnon rustiikkisen takapotkun. V olisi varmaan myös tykännyt tästä, mutta kaikille ei pudonnut.
 |
| 65 - asteinen uppomuna, mallasta ja |
Ehkä illan "kaikkien makuun" eniten olleita annoksia olivat noiden sipulin, uppomunan ja juuston lisäksi myös porkkanat tarjottuna jogurttipedillä sekä Kööpenhaminan parhaaksi mainittu tartar, josta en näemmä tullut ottaneeksi yhtään kuvaa. Itse asiassa se Tartar ja tuo sipuliannos olivat sellaisia, mitä paikan suomalainen (kuulemma Murusta Manfredsille menetetty) tarjoilija Nannalle varauksen yhteydessä erikseen suositteli, eikä kyllä suotta. Tosi hyviä ja raikkaita annoksia molemmat.
Se 7 ruokalajin maistelumenu kustansi 250 paikallista rahaa jotka euroiksi käännettynä olivat n. 100kr = 14e -> joka tekisi kai 35e menusta jos en väärin laske. Hintaakin voi minusta siis pitää varsin kohtuullisena.
 |
| Mantelikakkua/ "Minä en halua että äiti on poissa!"& "Minä haluan olla siellä missä äitikin" |
Ja niin, miksi siis aloitin Manfredsista? Koska se oli niin miellyttävä ja välitön kokemus, joka maalasi ainakin minun eteeni oivaltavalla tavalla Tanskalaisen, modernin ruokakulttuurin maisemaa. Se oli tyylipuhdas ja samalla rustiikkinen, konstailemattoman aito ja mieleenpainuva kokemus. Voisin suositella sitä kenelle tahansa avoimin mielin matkaan lähtevälle makuseikkailijalle joka haluaa saada referenssisuoritteen tanskalaiseta modernista keittiöstä ja joka kokee että ne geelit ja vaahdot on jo niin nähty. Mutta ehdottomasti neuvoisin ottamaan mukaan hyvän seurueen. Joskin ravintolan tähden saattaisin ehkä toivoa, että seurue on vähemmän äänekäs kuin me. Sillä voiherraparatkoon että tällaisesta hyvin tekeytyneestä, luonteikkaasta, intohimoisesta ja rouhevasta (ja ehkä hieman hysteerisen väsyneestä) rouvaseurueesta voi lähteä ääntä. ;)
Kiitokset vielä kaikille mukana olijoille seurasta, varauksista ja aloitteellisuudesta sekä Manfreds&Vinin poppoolle erinomaisesta palvelusta. Oli tosi, tosi kivaa, hyvää ja naurettua tuli ainakin pariksi kuukaudeksi varastoon.
p.s. muita raportteja köpiksestä löydät:
(päivitän listaa sitä mukaa kun spottaan muita kirjoituksia)
Sivumaku - blogista
Jotain Maukasta - raportteja
Ida 365.fi