Yhteistyössä Akvamariini Porter Novelli
Akvamariini Porter Novelli - mainostoimisto järjesti eilen ruokabloggaajille tilaisuuden tavata heidän asiakkaanaan olevia elintarvikealan edustajia. Tilaisuudessa käsiteltiin kevään ruokatrendejä Sara la Fountainin alustamana, esiteltiin ruokateollisuuden uutuustuotteita ja Tuomas Meriluoto (Master of Wine) piti esitelmän viinien luomutuotannon menetelmistä ja viinien hiilijalanjäljestä.
Saran esitelmästä mieleen jäi, että ilmeisesti meilläkin eletään brunssien, helppojen ja varioitujen texmex- ruokien ja tuunattujen italokeittiöruokien kanssa ihan selkeästi ruokamaailman trendien huipulla;) Ja tietämättäni taisimme olla trendikkäitä muuttaessamme; sillä Sara sanoi ruuan ja tapahtumien yhteenliitosten olevan myös kuuminta hottia... Noh, ainakin muuttomiesten tuli viime lauantaina kuuma - mutten tiedä tajusivatko avuksi tulleet ystävämme olevansa supertrendikkäitä siinä omia voileipiä tehdessään;)
Kevään ruokatarjoilun aallonharjalla ovat tänä keväänä raikkaat ja selkeät värit (etenkin limevihreä), vieraat osallistava kattaus (!) ja erilaiset piknikit. Hauskimpana yksityiskohtana kattausideoista jäi mieleen Saran mainitsema ajatus ulottaa kattausta tasosta ylöspäin - kohti kattoa. Esimerkkinä Sara heitti, että katosta voisi roikkua siimoilla palloja tai maljoja jotka jatkavat kattauksen teemaa. Joko se meni minulta ohi, tai en ihan saanut selvää oliko ideana käyttää palloissa vaan kattauksen värejä vai laittaa siimoista roikkuviin kippoihin myös tarjolle jotain ruokaa tai yrttejä? Ainakaan mitään kovin painavaa ei varmaan kannattane laittaa!
Saran esityksen jälkeen illan järjestäjä haastatteli lyhyesti jokaista tuote-esittelijää. Asiaa tuli niin paljon, ettei kaikki millään enää muistu mieleen kun en raahannut mukana muistiinpanovälineitä, mutta seuraavassa pieni katsaus siihen, mitä itselleni jäi mieleen.
Pyrex kertoili halustaan vastata kuluttajien laman myötä uudelleen löydettyyn kokkauksen iloon ja haluun kokata itse illallisia läheisilleen. Pyrex on lanseerannut kevään aikana sarjan pieniä ja söpöjä uuninkestäviä tarjoiluastioita, joiden idea on antaa kuluttajille mahdollisuus tehdä suoraan annostyyppisiä uuniruokia kotona. Kipot olivat pieniä ja ihan söpöjä - mutta ainakin itse joudun tunnustamaan ettei meidän keittiöön enää mahtuisi mitenkään pikkuisia patoja kuudelle tai kahdeksalle :) Sen sijaan iskin silmäni haukan lailla pyrexin uudelleen lanseeraamiin ja uudistamiin säilytysrasioihin; meillä on mökillä jotain todennäköisesti kahden-kolmenkymmenen vuoden takaisia uuninkestäviä lasikippoja joihin on jämien säilömistä varten olemassa hyvin istuvat kannet. Olen etsinyt kissoissa ja koirissa vastaavia kippoa, koska ne ovat vaan tajuttoman käteviä. Iittalalla oli jokin yritys tehdä kippoihin kansia, mutta niiden suurin vika on, etteivät kannet ole kovin tiiviitä (aukeavat esim. kylmälaukussa helposti kun niitä raahaa kotiin mökiltä) ja kannet tahtovat hiipiä jääkaapissa pois tilastaan. Nämä Pyrexin kannet tuntuivat jämäköiltä ja tiiviiltä. Uudistuksena aikaisempaan niihin on laitettu pieni, avattava ventiili jos ruuan haluaa mikrottaa kipossa.
Ai niin ja sekin asia selvisi, että Pyrexin muovikipoissa ei esittelijöiden mukaan ole eikä ole koskaan ollutkaan julkisuudessa viimeaikoina paljon puhuttanutta BPA:ta (Bisfenoli-a).
Illan ehkä suurin ja positiivisin makuyllättäjä oli minusta Vatajan BBQ Ribs. Marinadi, jossa ribsit matkustavat on Vatajan itse kehittämä ja yllättävän tasapainoinen ja raikkaan makuinen - ainakin minä olin sitä mieltä että kastike ei ole teollisen makuinen. Tuotteen idea on tarjota helppo vaihtoehto ribsien tekoon, sillä nämä esikypsennetyt luut valmistuvat vaikka siellä alkeellisemmallakin metsäpolun grillillä. Lihaan annetaan vain pinta ja lämmitys grillissä ja epäonnistumisen vaaraa ei juuri ole. Mutta kaikki hyvä tulee hintalapun kanssa; V tiesi kotona kertoa että Vatajan luut eivät ilmeisesti lähes parin kympin kilohintaan myytynä ole niitä halvimpia. Mutta kieltämättä hyvä vaihtoehto vaikka sinne pinkeänväriseen kylmälaukkuun Saran mainitsemalle trendipiknikille. ;)
Vatajasta jäi tietysti mieleen myös puhtaan ja lisäaineettoman ruuan puolesta puhuminen, sillä heiltä löytyy myös täysin lisäaineettomia tuoteperheitä. Tästä päästäänkin sopivaa aasinsiltaa Atrian mainospuheisiin, joissa mainittiin että kaikki Atrian merkin alla myytävä liha on ehdottoman kotimaista.
Tarjolla maistatuksessa oli mm. hyviä valmiiksimaustettuja mozzarellapalloja ja piri-pirimaustettua naudanfilettä. Ainakin meille maistatettu file oli mureaa ja hyvää; tuli mieleen se Nigelin tapaan laitettu sisäfile joka on meidän keittiömme kestosuosikki. Vaikka mausteen tulisuudesta etukäteen varoiteltiin, ei liha minusta ollut lainkaan tulista. En silti tiedä tuleeko tuota koskaan itse ostettua, kun en yleensä koskaan osta valmiiksi marinoitua lihaa. Hämmentävin tuoteuutuus oli Atrian maustamaton porsaanfile, johon oli kuitenkin lisätty suolaa. Miksi? Ainakin itsestä tuntuu, ettei liha enää sitten marinoidu edes samalla tavalla kun siihen on jo lisätty suolaa. Ilmeisesti suolauksen idea olisi helpottaa kotikokkeja onnistumisessa, mutta jos lihassa on jo valmiiksi suolaa, eikö se vain lisää ylisuolauksen riskiä? Mutta: tässä on kuistettava että näppiksen takana on taas se nainen, joka ostaa lihansa mieluiten au naturel ja marinoi itse.
Lisäksi esillä oli ruotsalaisen pågenin myslikorppuja, jyväshyvän keksejä, nestlen marinadeja ja vanhuksille ja kaikille muillekin helppoa kaupassakäyntiä arvostaville pientuottajien tuotteita verkkokaupan kautta tarjoava Seulo esitteli toimintaansa.
Gainomax totesi, että modernit ihmiset tarttuvat mielellään patukkaan ja esitteli uudet proteiinipatukkansa. Heiziltä saimme mukaamme tomaatintaimen muistuttamaan, että Heinz kasvattaa tomaattinsa itse. Katsotaan kuinka meidän bloggaajien käy taimen kanssa... Minulla on ainakin epäilykseni oman taimeni osalta:)
Ehkä itselleni kuitenkin illan mieleenpainuvinta osaa edusti Tuomas Meriluodon vapautunut ja mukavasti kerrottu esitelmä luomuviinien tuotannosta ja viinien hiilijalanjäljestä. Muutenkin Tuomas pyöri paikalla kertoilemassa viinistä ja taustoittamassa ja avaamassa vielä mielenkiintoista esitelmäänsä.
Esitelmästä mieleen jäi, että luomuviljelyn keinot torjua tuholaisia ja tauteja rypäletarhoilla ovat monesti varsin käytännönläheisiä. Esimerkkeinä Tuomas näytti meille kuvia punkkejä syövistä hanhista jotka vaeltelevat viinitarhoilla ja kertoi oivalluksesta kylvää viinitarhojen väliin kukkasia jotka kauniimpina ja viiniä paremman tuoksuisina houkuttelevat tuhohyönteiset luokseen, pois viiniköynnösten kukkasista.
Herättävä oli myös havainto siitä, että jos 3l viiniä pakataan perinteiseen lasiin, kuljetettavaa materiaalia viinin lisäksi on 2 kg, pahvipakkauksessa 500g ja jos 3l viiniä pakataan ohueeseen pussukkaan, materiaalin osuus kuljetettavasta kuormasta putoaa 50 grammaan. Jokainen voi sitten miettiä, kuinka paljon enemmän päästöjä lasiin pakatun viinin kuljettaminen tuottaa.
Viinin kuljetustavalla on myös väliä. Itse asiassa jopa niin paljon, että lähempää, euroopasta rekoilla tuotu viini on hiilijalanjäljeltään lopulta ihan samoissa lukemissa kuin uudesta maailmasta suurilla laivoilla pitkän matkan takaa kuljetettu viini. Suurten kuljetusmäärien vuoksi laivassa suhteellinen päästömäärä per pullo jää samoihin kuin ranskasta rekalla tuotetun pullon. Melko yllättävä havainto sekin.
Ja kun puhutaan ekologisuudesta, siihen monesti liitetään termi kestävä kehitys. Kestävä kehitys liitetään mielikuvissa kestävään tapaan käyttää luontoa niin, että lajien rikkaus säilyisi ja tuotanto ei kuluta luonnonvaroja liiaksi. Viinin viljelyssä sana on kuitenkin mielikuva-ansa: koska termiä ei ole luomun tapaan määritelty tarkasti, se voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Myös asioita joilla ei ole mitään tekemistä mainitsemani positiivisen ympäristömielikuvan kanssa:) Termiin kannattaakin suhtautua siksi ihan erityisellä varauksella.
Oikeastaan yksi terävimpiä huomioita esitelmästä nousi esiin vasta jälkikäteen jutustellessamme Tuomaksen kanssa bloggaajaporukalla. Tuomas totesi, että tällaisen esitelmän pitäminen on aina vähän riski; kun puhutaan luomuviineistä ja ekologisuudesta moni niputtaa ne kaksi samaan pakettiin. Asiahan ei ole näin. Vaikka luomuviljelyssä ei käytetä keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita, luomuviljely on silti ensisijaisesti valinta puhtaan ruuan puolesta. Ekologisuus ei välttämättä ole sama asia; sillä luomuviinin tuottaminen vaatii paljon työtä ja lisää työtä tarkoittaa lisää päästöjä. Luomuviinissä myös hävikin mahdollisuus on suurempi, koska tuotannossa ei voida käyttää tehokkaita torjunta-aineita. Ja kuten me kaikki varmaan olemme jo oppineet, jo tuotetun ruuan tai elintarvikkeen pois heittäminen on suuren hiilijalanjäljen tekemistä. Niinpä jos ajattelee pelkkää ympäristöä ja ekologisuutta, valistuneen kuluttajan pitäisikin valita luomun sijaan ekologista viljelyä suosivan viinituottajan pussiviini. :) Ei ollut helppoa tämä viininkään ekologinen ostaminen! :)
Ihan informatiivinen ilta, jonka lopputuloksena omalle ostoslistalle päätyivät ainakin Pyrexin kannelliset rasiat ja Vatajan lisäaineettomia makkaroita on jossain vaiheessa kyllä laitettava grilliin.
p.s. Toissapäivänä muuten bongasin Claes Ohlssonilla iloisenvärisiä, ison käsilaukun näköisiä kylmälaukkuja ja söpöjä piknik-mukeja. Jos nyt citypiknik-trendi on päässyt pahasti puremaan, niin ensiapua voi etsiä vaikka siltäkin suunnalta... :)