Olen viimeaikoina tehnyt jonkin verran tämän tyyppisiä helppoja, mutta hieman aikaa vaativia pasta-kanajuttuja koska; hirveä kiire. Eikä näissä mitään pahaa tietysti ole, simppeliä arkiruokaa jota voisi nimetä myös paremmaksi sen vuoksi, että makua riittää. Ja jos jollain nyt vielä sattuu olemaan hallansäästämä basilikapurkki pihalla niin tähän sen voi hukata hyvillä mielin. Mutta kannattaa olla nopea, sillä jo ylihuomenna on luvattu pakkasia yöksi koko maahan. Nyyh!
Viime viikonloppua vietettiin syksyisissä merkeissä saaristossa. Meillä oli ilonamme sipulimaan perhe ja Merituulin kauniita (ja edelleen kauniimmaksi muuttuvia) kuvia viikonlopulta pääsette kurkkimaan täältä. Merituuli oli viikonloppua speksatemmessamme ohimennen nimennyt lasten suosikiksi pestopastan ja koska meidän pikkumiehemme tykkää syödä kanaa, ajattelin yhdistää nämä kaksi ajatusta lauantailounaalle kun vieraamme saapuvat pitkä ajomatka takanaan. Koska: hyvin syönyt lapsi on onnellinen lapsi. :)
Lisäksi kaivelin vielä jostain muistini sopukoista että April Bloomfield oli yhdistänyt keittokirjassaan jollain tavoin kypsiä tomaattia ja paahtanut niitä kanan kanssa uunissa. No, pikainen vilkaisu reseptiin palautti taas minut maanpinnalle ja soveltamaan oman mieleni mukaan, sillä April oli blanchaillut ja kuorinut erikokoisia tomaatteja ja pykertänyt niistä panzanellasalaatin kanan kanssa. Uhoh, taitaa jäädä väliin kirsikkatomaattien kanssa. Mutta reseptin vilkaisu ei taaskaan ollut turhaa, sillä eräässä sivulauseessa tuo keittiössä pyörivistä naisista neroin mainitsee että tapaa toisinaan pujottaa vähän basilikavoita kanan nahan alle... "No niinhän minä teen!", totesin siitä paikasta ja ryhdyin tuumasta toimeen.
Lopputuloksen näette tässä.
 |
| Paistoastian pohjalle tiivistyy upea-arominen kastike, joka voidaan imeyttää pastaan tai vaikka hyvään maalaisleipään. Hieman kuivasta leivästä mukaan voisi paahtaa krutonkeja Panzanellasalaatin tapaan. |
Ideanani oli, että paahdan halkaistuja kirsikkatomaatteja ensin parisen tuntia n. 100 asteessa jotta ne hieman kuivahtavat ja kiinteytyvät. Silloin niistä ei tule ihan mössöä, vaikka myöhemmin kaataisin sekaan vähän valkoviiniä ja laittaisin kanat paahtumaan tomaattien sekaan. Sen sijaan näin toimimalla kanoista tulee mehukasta ja lopputuloksena vuuan pohjalla pitäisi olla tomaattinen, tiivistynyt ja sopivasti makean hapokas kastike, jota voisimme sitten joko kaapia leivänpaloilla suuhumme tai keittää sekaan pastan, jonka annetaan imeä kaikki se maku itseensä. Molempi parempi totesin, kun pistin ruokaa pöytään ja leikkasin tarjolle sekä leipää kaapimista varten, että kippasin ison kasan spaghettia kanankoipien sekaan.
Kaikille ruoka maistui, vaikka muistinkin vasta paljon, paljon myöhemmin (lue: kotimatkalla, autossa sunnuntaina), että Merituuli perheineen tykkää syödä kanansa luomuna ("oh noes, fail"). Mitään hän ei hienotunteisena tietysti sanonut, mutta tajusin sen vasta siinä rauhoituttuani autoon ja kertaillessani kaikkea mukavaa mitä puuhailimme... Pahoittelut, tähän pieneen aivoon suuren pääni sisällä ei kyllä tälläkertaa muistunut edes ohimenevästi, että se meni näin. No, ohje sopinee sinänsä sekä kokonaiselle luomukanalle että näille valmiiksi leikellyille nuijille. Kokonainen kana vaan kannattaa laittaa tässä ohjeessa neljään-kuteen osaan, jotta tomaatit eivät pala paahtamisen aikana vaan jäävät sinne kanojen alle suojaan. Ensi kerralla sitten muistan paremmin. Ehkä.
Kanasta kuitenkin tulee basilikavoin kanssa todella aromikasta ja pieni vaivannäkö viimeisten syystomaattien kanssa kannattaa; kesäinen hapokkuus vaihtuu syksyyn hyvin sopivaksi paahtuneeksi makeudeksi jota se pähkinäiseksi paahtunut valkosipuli vahvistaa. Erinomainen ruoka tilanteeseen kun on aikaa, muttei hirveästi jaksamusta.
p.s. viinirintamalla kanan kanssa sopii hyvin juoda vaikka Alkon uutuus-Dolcettoa: Lo zoccolaio Dolcetto D'Alba
Paahdettua basilikakanaa, tomaattia ja spaghettia (4 aikuista ja 4 lasta söi tästä)
n. 4 rasiaa erivärisiä kirsikkatomaatteja
1 valkosipuli leikattuna kahtia
ripaus sokeria ja suolaa
n. 100g voita
n. 1,5 dl silputtua basilikaa
1 iso valkosipulin kynsi murskattuna
ripaus savusuolaa
broilerin koipinuijia (n. 2 per aikuinen ja 1 per lapsi sekä muutama ekstra)
2 dl kuivaa valkoviiniä
tilkka öljyä
tuoreita basilikan lehtiä
n. 250-300g spaghettia
parmesania
Laita uuni kuumenemaan 100 asteeseen. Halkaise tomaatit suureen uunivuokaan leikkauspinta ylöspäin. Laita vuokaan myös halkaistu valkosipuli leikkauspinta alaspäin. Laita vuoka uuniin ja jätä uuninluukku hieman raolleen (esim. pikkulusikan varsi oven yläreunan väliin) ja anna tomaattien paahtua ja kuivua uunissa n. 1,5-2h tai kunnes ne ovat vähän tiivistyneen näköisiä.
Sekoita keskenään hieman pehmentynyt voi, murskattu valkosipuli ja basilikasilppu. Lisää ripaus suolaa ja sekoita tasaiseksi ihan käsin.
Ota tomaatit pois uunista ja väännä uuni 200 asteeseen.
Kuivaa kanan koipinuijat ja laita jokaisen kananpalan nahan alle n. 1 tl basilikavoita. Laita sitten basilikavoilla maustetut koipinuijat köllöttämään tomaattien päälle. Jos voita jää pieni nokare, laita se vuokaan mukaan.
Kaada vuokaan n. 2 dl valkoviiniä tai juuri sen verran että vuuan pohja peittyy, mutta kanat eivät ui siinä. Ripota sitten kanojen päälle mustaa pippuria sekä vielä hieman suolaa ja jos haluat, tilkka oliiviöljyä.
Paahda uunissa n. 35-40 min tai kunnes kanojen nahka on kauniin värinen ja liha kypsää. Kun kanat alkavat olla valmiita, sulje uunin lämpö (jätä kanat vielä uuniin odottamaan) ja keitä pasta. Kun pastan keitinvesi on kaadettu voit lorauttaa pastan sekaan tilkan hyvää oliiviöljyä ja repiä tuoretta basilikaa. Purista valkosipulien sisukset kanojen paahtamispannulle syntyneen kastikkeen joukkoon, hävitä kuoret ja riko puristettuja kynsiä liemen sekaan esim. ruokalusikalla tai kauhalla. Kippaa sitten pasta kanasetin päälle ja kääntele sekaisin kastikkeen kanssa. Odota 2 min ja annostele lautasille. Korista basilikan lehdillä ja parmesanraasteella.
