Opettelen uudelleen ja uutta eli ribs sous vide

May 22, 2013, 6:05 am

≫ Next: Ginihifistelyä ja pari muutakin oudompaa juomavinkkiä

≪ Previous: Päivä jolloin syötin anopilleni rikkaruohot ja garam masalapyörykät

$

0

0

Meille ilmestyi tasalämpöhaude tuossa joitain kuukausia sitten. V oli himoinnut moista jo jonkin aikaa ja jossain vaiheessa itse asiassa kolvaillutkin vanhasta riisinkeittimestä pid-kontrollerilla sellaisen nörttiversionkin sous videstä.  Mutta: alas, sitten käveli vastaan Sous vide supreme hyvällä diilillä ja V kantoi sellaisen kotiin vakumointilaitteen kanssa. Niin, että tässä sitä nyt sitten ollaan ja opetellaan Hidasta kypsennystä.

"Eli anteeksi, nyt en ymmärtänyt mitään", sanoo varmaan meidän äiti tätä lukiessaan. Sous Vide elikkä suomeksi tasalämpöhaude (tai ammattilaisten mm. kokkiohjelmissa mainitsema "sirkulaattori") on kaikessa yksinkertaisuudessaan vesihaude jonka lämmitystä säätelee tarkalla lämpömittarilla varustettu atk. Idea on, että vesimassa saadaan pysymään pitkiä, pitkiä aikoja tarkalleen halutussa lämmössä ja ruoka kypsyy hitaasti kauttaaltaan juuri tarkalleen haluttuun lämpötilaan.

Maustetut luut vakumoidaan omalla laitteellaan, joka polttaa pussin kiinni

Tällä tavalla valmistaen ruoka ei mene liian kypsäksi ja koska kaikki kypsennettävä laitetaan muovipussiin ja vakumoidaan, aromitkaan eivät pääse karkuun. Juuri ennen tarjoilua kypsennetty ruoka sitten viimeistellään; pihveihin annetaan pinta pannulla tai grillissä, vihannekset marinoidaan ja kala - no, ehkä senkin päälle voi ripsauttaa vähän sitruunaa ;)

Valmiita ribsejä 48h jälkeen menossa grilliin

Me emme ole vielä Ihan Kaikkea ehtineet edes kokeilla valmistaa tässä uutuusvempeleessä, mutta noiden possun ribsien kanssa on nyt ehditty jumpata jo useampaan kertaan ja vaikka täydellinen antaa vielä odottaa itseään, niin ajattelin jakaa kokemuksia jo näistä lähestymiskaarroista - siitäkin huolimatta että se meidän äiti on jo tuhahtanut että turhuuksien turhuus tässä vaiheessa. :) Mutta ei se nyt ihan niinkään ole; sillä sous videssä tehtyjen ribsien mausta tulee esim. keittämällä tai uunissa valmistettua intensiivisempi ja rakenteesta saa juuri haluamansa kun säätää veden lämpöä ja haudutusaikaa.

Ribsit kypsinä, mutta grillaamattomina

Ribsithän VOI toki kypsentää kokonaan grillaamallakin, mutta se vaatii taitoa, aikaa ja kärsivällisyyttä. On me niinkin saatu ribsit onnistumaan, mutta yleinen ongelma on, että jos kokin huomio herpaantuu, ribsit pääsevät kuivamaan pitkän kypsenyksen aikana. Meikäläisen vakiokikka on hieroa luihin mausteseos ja työntää ne folion alla 150 asteiseen uuniin pariksi-kolmeksi tunniksi esikypsymään. Näin ribsit saadaan käytännössä kypsiksi ja grilissä kuivumisen riski vähenee. Grillatessa niiden päälle sivellään vielä hyvää, sokerista  kastiketta joka paahtuu pintaan kiinni. (Sivuhuomio: hassua muuten, etten ole tullut bloganneeksi juurikaan ribsiohjeita, sillä meillä tehdään niitä kesällä aika usein.) Ollaanpa ribsejä myös esikeitetty vahvassa mausteliemessä ennen grillaamista ja hyviä on tullut niinkin.

Ensin poistetaan kalvot talouspaperia apuna käyttäen ja sen jälkeen pintaan maustetta.

Ribsien valmistamiseen kuluu aikaa, mutta nämä 48h sous vide ribsit ovat kyllä hitaimmat ever. :) Olemme nyt tehneet ribsejä n. nelisen kertaa eri tavoin maustaen ja ehkä kaikista silmiinpistävin ero näissä 48h hautuneissa on maun intensiivisyys. Ensimmäisellä kerralla laitoin ribseihin runsaahkosti mausteseosta ja muistaakseni peräti 2 tl savupaprikajauhetta. Luulen, että abt sen verran kuin olen laittanut uunissa haudutettuihin ribseihin. Se, mitä en tajunnut etukäteen oli, että uunissakin mausteet pääsevät "peseentymään" osittain pois lihasta kun rasva sulaa kipon pohjalle. Kun liha laitetaan vakuumiin mausteineen, ilma imetään pois ja luita haudutellaan niine hyvineen 48h mausteilla on tosiaankin aikaa maustaa luiden siuksetkin ;) Ja mitään ei tietenkään valu pois, sillä rasva ja lihasnesteet jäävät ympäröimään lihaa. Facebook - seuraajat varmaan yhdistävätkin tässä kohdin päivittelyni savupaprikajauheen tulisuudesta ;) Joo, ekoista luista tuli Tosi Hyviä, mutta myös Tosi Poppaa. ;)

No, sitten tein itsellen hyvin tyypillisesti liian suuren korjausliikkeen seuraavaan erään ja laitoin maustetta liian vähän. No, rakenne ok ja koko se kolmen kilon ribsikasa katosi illanistujaisissa kyllä, mutta en ollut ihan tyytyväinen vieläkään.

n. kolme kiloa on suurin piirtein maksimit mitä olemme yrittäneet sous videttää kerralla...

Itse asiassa jaoin tuolloin ribsit kahteen erään - tein aikuisille tulisemman mausterubin ja lapsille miedon ja vähän sokerisenkin. enkä tiedä oliko siinä aikuisten rubissa muuta vikaa kuin että sitä oli ihan liian vähän per rivi. Lasten luita tehtiin vähemmän, joten heidän mausteseoksensa määrä riitti paremmin, mutta siihen olisi kannattanut lisätä vähän tulisuutta - esim. sitä savupaprikaa ja suolaa.

Pussitusta varten katkoimme rivit

Viimeistään tämän yritteen jälkeen oli ihan selvää, että mausteseoksen rakenteella voi vaikuttaa ihan älyttömän paljon siihen, millaisia ribseistä tulee. Mausteseoksella on paljon enemmän merkitystä kuin uunitettaessa. Jos maustetta on liian vähän, liha on tylsän mautonta ja jos sitä taas on liikaa tai se on liian vahvaa, lopputulos on niin intensiivinen ettei sitä enää "pelasteta" edes hyvällä sivelykastikkeella.

Näissä oli liikaa soosia pinnassa - pintaan on muodostunut "kelmu" kastikkeesta eikä maillardeja ole päässyt syntymään - fail.

Kahden "melkein" kokemuksen jälkeen kuivarubilla halusimme kokeilla jotain ihan muuta. Sillä kertaa keitin tomaattisen ja chilisen maustekastikkeen johon ribsit pantiin kypsymään sous videen. Ja taas oli oppimiskokemuksia luvassa. Vinkki: jos ne ribsit uivat maustekastikkeessa koko kypsymisen ajan, ne kannattaa sitten kuivata puhtaaksi ennen grillaamista. Koska vesi on ruskistumisen pahin vihollinen, kastikkeisiin ja märkiin ribseihin ei tule kunnon pintaa jos niitä ei puhdista ennen grilliin laittoa edes enimmistä. Onhan se näin jälkikäteen ajatellen selvää, mutta siinä paikassa innostus ja touhotus oli vielä nälkääkin suurempaa - mikä oli jo aika suurta se.

Niinpä yritteestä kolme tuli tosi mehevää ja ihan hyvää, mutta vähemmän ribsimäistä kuin toivoin. Ribseissä kun pitää olla kunnon paahtunut grillipinta - muuten en ala mitää.

Parempi paistotulos, mutta maku jäi liian laimeaksi...

Ja eilen korkattiin sitten neljäs yrite aiheesta. Nyt mausteseos oloi minusta kohdillaan, mutta grillauskastikkeesta ei tullut täydellistä. Varmaan paremman loppputuloksen olisi saanut ihan vaikka vaan jollain kaupan amerikkalaistyyppisellä hickory -sokeri-grillikastikkeella. Ja jos minulla olisi ollut sellainen löydyksissä, niin lopputulos olisi voinut olla ihan erinomainenkin. Tai jos olisin ehtinyt keittämään tuon colakastikkeen kokoon - tai edes jonkin kastikkeen. Nyt kun vaan sekoittelin kaikkea tomaattipyreeseen, kastikkeesta tuli vähän liian etikkainen. Ihan ok, mutta täydellisten ribsien etsintää jatketaan meillä edelleen.

Rubia on tarpeeksi, mutta tulisuuden kanssa kannattaa olla varovainen.

Ribsejä sous vide - opittua

• Poista kalvot ribseistä talouspaperia apuna käyttäen. Talouspaperilla saat kunnon otteen kavon reunasta. Reunan voit etsiä vaikka pikkulusikan vartta apuna käyttäen (työnnä luun ja kalvon väliin).
• Sous Vide Supremeen mahtuu n. 3 kg ribsejä, mutta ne kannattaa pussittaa pieniin pusseihin ja laittaa laitteeseen pystyyn, jotta vesi kiertää paremmin. Isot vaakataossa olevat pussit täyttävät helposti koko laitteen ja estävät veden kiertoa sivuilta. 
• Kun ribsejä haudutetaan 48h sellainen perinteinen "lohkeava ja täysin kypsä ribsi" syntyy 60 asteessa ja 57 asteessa lihasta tulee vähän mehukkaampaa, mutta hyvin luulta irtoavaa. 
• Ribseihin kannattaa laittaa kypsennyksen ajaksi jonkin kuivamausteseos - mutta seoksen koostumus on tarkempaa kuin uunitetuissa, puolesta teelusikallisesta savupaprikajauhetta tulee jo hyvä kärki perusmausteeseen - tulisemman ystäville suosittelen chilin lisäämistä vaikka siihen viimeistelykastikkeeseen tai ostamaan jotain soveltuvaa Poppamiehen tuotetta. 
• Jos pussiin laittaa kuivamausteseoksen lisäksi tuoretta valkosipulia, yrttejä yms. Niin ne kannattaa  silputa pieneksi ja sekoittaa ensin rubiin (tai murskata valkosipuli ja hieroa se ensin ribsien pintaan.) Ison valkosipulipalan kohtaan tulee minusta nimittäin intensiivisempi makukeskittymä lopulliseen ribsiinkin. 
• kun laitat marinoituja ribsejä, et voi käyttää vakumointilaitetta vaan ilma positetaan upottamalla zip-lock pussukka veteen ja painelemalla varovasti ilma ulos. 
• Marinadissa haudutetut ribsit kannattaa pyyhkiä puhtaaksi, että lihaan saadaan kunnon paistopinta grillissä ja että viimeistelykastike tarttuu pintaan kunnolla. 
• Paahda ribsejä grillissä lopuksi ensin pieni hetki ilman kastiketta ja sivele sitten sokerista kastiketta pintaan pari-kolme kertaa. Varo ettei kastike pala, vaan karamellisoituu pintaan ihanaksi tahmaksi. 
• Sous vide - pussit voi uudelleenkäyttää ja pestä tiskikoneessa. Aika hyvä idea on kääntää huuhtaistu pussi nurinpäin (likainen puoli ulos) ja laittaa mehupullo pussin (puhtaan puolen) sisään pesun ajaksi. Parempia vinkkejä vastaanotetaan. :) 

Ribsejä sous vide, otto II :

"Aikuisten mausteet"

1tl sipulijauhetta
1tl korianterin siemeniä jauhettuna
1tl timjamia kuivattuna
1.5tl savupaprikajauhetta (hot/picante)
1tl kanelia jauhettuna
n. reilu 0.5tl maustepippuria jauhettuna
n. reilu 0.5tl mustapippuria
1 tl yrttisuolaa
0.5tl inkivääriä jauhettuna
2 tl fariinisokeria

Mausteet sekoitettiin ja levitettiin n. 5:lle riville - mikä oli liikaa luita ja liian vähän maustetta. Määrä olisi ollut sopiva ehkä n. 3 normipitkälle riville jos savupaprikaa vähän vähentää/korvaa tavallisella paprikalla. Tulisen ystävät voivat tietty laittaa tulta oman makunsa mukaan.


lasten annos
3 tl big dad's roast blendiä
1 tl timjamia
1 tl sipulijauhetta
2 tl fariinisokeria
1 reilu tl kanelia
maustepippuria myllystä ehkä n. 1/2 tl
(suolaa ja savupaprikaa olisi voinut lisätä n. 1/2 tl?)

n. 3 riviä ribsejä


Colakastike ribseille

1 prk 0,33l rio colaa (olisin laittanut mieluummin kirsikkakolaa tai perus coca-colaa jos olisi ollut)
100g fariinisokeria (reipas desi, mutta alle puolitoista)
1 käytetty vaniljatanko, kanelitanko ja 3 espressopapua (jäätelöprojektissa käytetyt ja sitten puhdistetut)
0,5 dl viskiä/bourbonia (Kentucky gentleman)
2 rkl soijaa
1 rkl liquid smokea
1 dl öljyä
muutama oksa timjamia
(chilipalko halutessa)
0,5 dl punaista balsamico-etikkaa
6 mustaa pippuria
suolaa maun mukaan

Aineet sekoitetaan keskenään ja kastiketta keitetään, kunnes se alkaa muuttua siirappimaiseksi. Kastiketta sivellään ribseille pariin kertaan kun niihin annetaan pinnat.

Viimeisin rub-mausteseos (otto IV - aika hyvä maustemix):

3 riviä ribsejä

1/2 tl sapaprikajauhetta
2 tl sipulijauhetta
1/2 tl kanelia
maustepippuria myllystä (vajaa 1/2 tl )
2 tl timjamia
1 tl oreganoa
1-2 tl tavallista (makeaa) paprikajauhetta
1 tl yrttisuolaa
1 valkosipulin kynsi murskana
tuoreen timjamin oksia

---

Ginihifistelyä ja pari muutakin oudompaa juomavinkkiä

May 24, 2013, 5:33 am

≫ Next: Kuhaa leipää ja aiolia

≪ Previous: Opettelen uudelleen ja uutta eli ribs sous vide

$

0

0

Minulla on yleensä ollut tapana kerätä juomasuosituksia reseptien yhteyteen, mutta kun olen tässä taas viimeisen puoli vuotta kirjoitellut niin kiireessä, niin yleensä ei ole ehtinyt eikä jaksanut lähteä etsimään mikä se juoma olikaan ja/tai kaivelemaan pullopussia eteisessä että löytää viinin nimen. Kaikenlaisia hyviä löytöjä on kumminkin lasiin läikkynyt ja ajattelin nyt laittaa tähän muutaman täkyn. Tosin varoituksena sanottakoon että koska osa on kulkeentunut meille lahjoina ja V:n reissuista niin kaikkea ei vaan saa alkosta. Mutta - jos reissaatte, niin näitä voi hyvinkin tulla vastaan.

Ja koska koulussa aina opetettiin että pitäisi pysyä otsikossa eikä harhailla jokapaikkaan, niin lähdetään sitten liikkeelle ehkä hauskimmasta giniviinasta, mitä on hetkeen tullut vastaan. Vaikka giniä kutsutaan leikkisästi välillä "tikkuviinaksi" niin Professor Cornelius Ampelfort's Bathtub Gin on gini, jota voisin oikeasti juoda jopa raakana. Se on tosi aromaattisen rikasta ja samalla yrttistä, melkein timjamisen raikasta (vaikkei se timjamia ole nähnytkään) ja pyöreää. Se ei ole ollenkaan sellainen tikkuisen katajainen juoma kuin Bombay ja paljon Hendricksiäkin pehmeämpää. 

G&T

Kylpyammeginin tarinahan menee Amerikkaan, kieltolain aikaan jolloin erinäköiset kuppilat sekoitteleivat (yleensä) huonolaatuisista viinoista yrttien ja vahvanmakuisten katajanmarjojen kanssa viinoja, jotka maustettuina maistuivat paremmin salakapakkoihin pyrkiville kansalaisille. Usein sekoittaminen tehtiin kylpyammeissa, uutamalla yrttejä viinassa päivän tai pari, mistä käsite bathtub gin on ymmärrykseni mukaan saanut alkunsa. Tämä gin ei ole tehty sinolista tai muustakaan hämärästä tisleestä, mutta sitä kyllä valmistetaan perinteisin menetelmin uuttamalla viinaa "ammeellinen" kerrallaan. Näin ollen se on melkolailla "kästyönä tehtyä" koska yhden erän vaihtelee on n. 30-60 pullon välillä. Gini on maustettu katajalla, appelsiinin kuorella, korianterilla, kanelilla neilikalla ja kardemummalla. Mielestäni ihan erinomaisen hauska sekoitelma:) 

Ja hyvä Gin tarvitsee tietysti kaverikseen hyvän tonicin. Ehkä paras tonic johon olen törmännyt on Fentimansin tonic jota on alkanut saada ainakin K-ryhmän kaupoista joissa on erikoisempia ruokia muutenkin. Meitä lähellä oleva Auroran K-market myy sitä ja nyt nämä viimeisimmät sattuivat silmiini Sellon CM:ssä. Tosi hauskaa toniccia ja menee ainakin Hendricksin kanssa ihan nappiin. 

Savukalan parina Jekel hukkui vähän, mutta tavallisen, vaalean grillikalan kanssa ihan nappijuttu.

Viineissä tietysti hyviä on vaikka kuinka paljon, mutta mitä nyt muistuu mieleen tällaisia viimeaikojen yllättäjiä on mm. tämä kuvassa näkyvä Jekel Chardonnay. Se oli jokseenkin täydellistä grillatun kultaotsa-ahvenen kanssa kun tein lisukkeeksi vihreän salaatin jonka sekaan laitoin loput siitä grillatusta fenkolisalaatista (linkki) jota taannoin tein. Siinä on luonnetta, aromaattisuutta ja tammisuus on tehty taidolla - me emme yleensä yhtään piittaa tammisista Chardonnay - viineistä, mutta tästä ollaan kyllä tykätty. Hyvin persoonallinen ja erilainen. 

Persoonallinen ja niin kukkea oli myös 3/2013 Glorian R&V:ssäkin mainittu Loimer Muskateller, että tein siitä itselleni mental noten että pitää kehua sitä Merituulille. Ruusunlehtirisottoon hurahtanut bloggaajaystäväni voisi nimittäin tykätä tästä. Se sopisi minusta ihan erinomaisesti vaikka Garam Masalalla tai hunajalla maustetun halloumin kaveriksi tai sen kanssa voisi tarjota vaikka marokkolaishenkisiä munakoisoja. Tai miksei vaikka sitä ruusunlehtirisottoa. Hauska, todellakin kukkea ja erilainen viini tämäkin. 

Punaisista täytyy ihan ensin mainita Peter Lehmannin Shiraz, jota olemme juoneet kuluneen vuoden aikana useammankin kerran. Ihan loistava juustojen ja lampaan kaveri. Mutta Samasta osoitteesta tuleva Barossa Cabernet Savignon yllätti grillatun Entrecoten tai ylipäätään grillatun lihan parina. Ihan erinomainen löytö grilliruuan kanssa - ja tämäkin oli löytänyt tiensä tuon kyseisen Glorian sivuille. Hämmentävää kyllä, sitä on siitä huolimatta saanut Alkosta edelleen;) 

Kun tekee kollaasin, kukaan ei huomaa huonoa kuvaa Pioner Blockin Pinosta? ;)

Sitten saimme joululahjaksi appiukolta (vitsi, lynkataankohan mut noin perinteisen sanan käytöstä kesällä) ;) Habla del Silencio - nimistä viiniä. Se on todellakin viini, jonka olisi voinut kuvitella olevan tehty luumusta niin pehmeänmakean pyöreää se on, mutta samalla siinä on hauskaa voimaa. Jälleen erilainen - ja varmaan sopii heille jotka tykkäävät luumuisista mutta täyteläisistä viineistä. Luulen, että siinä on jonkin verran jäännössokeria, mausta päätellen. 

Ja Saint Clair on tuottanut mukavia ylläreitaä Pinot Noirin osalta - Pioneer Block Pinot Noir oli meidän makuumme, samoin joku valkoinen jonka raahasin Virosta - en kyllä valitettavasti muista enää mikä se oli, mutta todella erikoinen ja persoonallinen. 

Kuvakollaasi V:n kännykuvista

Kuohujuomien kansa meille kävi pieni kämmellys vapun aikaan kun olimme lähdössä mökille. Olimme koonneet eteiseen mukaan lähtevää kamaa kun nuoriherra päätti, että johan tämän talon eteinen pitäisi kastaa. Ja kastamiseen herra valitsi asiaankuuluvasti ainoan kasseihin pakatun shampanjan. Plussaa: nuorimies selvisi episodista vahingoittumattomana ja shampanjasta nyt tietysti syntyy vähemmän sotkua kuin punaviinistä. Miinusta: pullo ei selvinnyt ehjin nahoin ja se taisi olla koko kassin kallein pullo. Mutta onni onnettomuudessa; se ei ollut sittenkään se Egly- Ouriet, jota alkoon oli saatu muutaman hassun pullon erä. Mutta tämän saareen yrittäjä numero kakkosen V puki "märkäpukuun" Kaiken varalta ;) Ja kyllä. se oli ihan erinomaista. 

Tuolla ylhäällä olleessa kollaasissa jonkun silmiin saattoi sattua myös hassu mustekalapullo jonka äärellä on huudeltu "Release the Kraken!" aina kun on a)kävelty ohi, b)ihmetelty etikettiä c)tarjoiltaessa ja d) muuten vaan, koska mustekalaetiketti velvoittaa. Pullon sisälle on ängetty hämmentävin rommi ever. Se on maustettua ja jos ei paremmin tietäisi voisi kuvitella sen olevan maustetun coca-colauutteella. Ilmeisesti tämä V:n kotiin raahaama mustekala oli jotenkin miedompaa kuin netissä vuolaasti kehuttu serkkunsa - se oli tosi pehmeää ja ihan petollisen helppo-ottoista. Toinen tyttää äidistä, toinen... ja minä tykkään että rommissa saa kuitenkin vähän maistua se merirosvo, kuten aiemmin kehumassani Sailor Jerryssä (Arr!). 

Ja kun nyt oudoista ja yllättävistä juomista näemmä puhutaan yhden postauksen verran niin täytyy myöntää että en koskaan olisi kuvitellut että voisin tykätä sitruunasoodan ja kaljan sekoituksesta. Mutta joo, Radler oli hauska tuttavuus. Näin naisihmisenä osaa myös arvostaa sitä, että siinä on alkoholia vain  kahden prosentin verran joten tästä tullee loistava kesäinen terassijuoma kelien helliessä. Sokeria siinä on tietysti ihan tavallisen paljon... Pitäisi varmaan avartaa katsantoaan näihin muihinkin sitrussekoitteisiin oluisiin mitä maailmalla tarjotaan - Meksikolainen Michelada voisi olla seuraavana listalla.

Oluista pitäisi varmaan joskus oikein pitää kirjaa. Ja ainoa tapa saada se tehtyä, olisi varmaan viedä jokin vihko saunaterassille, että tulisi aina kirjoitettua hauskoja löytöjä ylös. Tosin, viimeaikoijen pettymys oluen saralta muistuu myös mieleen kun V joka on suuri humalaisen oluen ystävä tuli maistattamaan minulle Karhun tuplahumalaa kysyen onko tämä sinusta humalainen. Niin, siinä oluessa voi olla käytetty kahta eri humalaa, mutta jos nimestä päättelit että se olisi jotenkin humalaisempi kuin keskimääräinen suomiolut niin joudut pettymään. Karhun tuplahumala on lähinnä "helppo-ottoinen ja suurissa määrissä tietysti humalluttava" mutta erityisen humalaiseksi sitä on vaikeaa kutsua. Mutta jos nyt unohdetaan löydöt, niin sellainen takuuvarma ruuan kanssa sopiva olut meillä on ollut jonkin aikaa jamaikalainen klassikko Red Stripe. Se on tarpeeksi kevyt, tarpeeksi "kuiva", raikas ja sopivan tasapainoinen mausteisemman ruuan kaveri.

Mutta siinäpä näitä nyt taas olikin yhdelle viikonlopulle;)  ...ja ehkä vähän tulevaa juhlakauttakin ajatellen. Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Kuhaa leipää ja aiolia

June 10, 2013, 4:40 am

≫ Next: Särkänlinna - niin kaukana ja kuitenkin niin lähellä

≪ Previous: Ginihifistelyä ja pari muutakin oudompaa juomavinkkiä

$

0

0

"Aiolissa on kyllä vaan jotain, mikä iskee kun on kuuma" sanoin V:lle viikonloppuna kun istuimme puutarhassamme jalavan valmistautuessa varistamaan niskaamme ainakin satojatuhansia siipilateisia pähkylöitä ja söimme lounasta. Kuumuus lamaannuttaa kaikki jäsenet, ajatukset ja jaksamisen, joten silloin kun on vapaata on surffattu helpoilla herkuilla. Olin kuitenkin tällä kertaa mielestäni ylittänyt itseni ja onnistunut löytämään erinoamisen ruuan jonka keskiössä on tuore, sellaisenaan grillattu kuha. Kesäruuassa parasta on, että se valmistuu grillissä, siihen voi käyttää vähän vanhentuneen maalaisleivän ja se on silti jokaisella suupalalla juuri niin vivahteikas ja  hyvä kuin vain kuuman kesälounaan tuleekin olla. Lisäksi vielä kylmää Rieslingiä, kuumaa valkosipulileipää, raikkaan sitruunaista aiolia, hedelmäistä ja makeansuloista kypsää aprikoosia ja pisaroina lautaselle pirskotettua rikkaan makuista kurpitsansiementahnaa grillatun parsan ja basilikan lehtien kanssa. Oi joo.

Kurpitsansiemenvoita voi pyyhkäistä lautaselta levänpalaan halauamansa määrän.

Kuha putsattiin ja suolattiin sisältä. sitten sitä grillattiin n. 20 min kunnes selkäevä irtosi. V sanoikin ettei hän oikein osaa sanoa miten kauan kalaa grillataan että se on täydellistä, mutta n. kiloiselle kalalle se 20 min tuntuu olevan aika passeli mitä minä olen noita paistoaikoja tässä sivusta seuraillut. Äläkä missään tapauksessa poista ruotoja kalan päältä, sillä ne toimivat erinomaisena luonnollisena suojana lihalle paiston aikana.

Aioli on syntynyt näppärästi Ikeasta ostamaani kannuun.

Aiolin taas tein tehosekoittimella. Kuvittelen, että olen viimein oppinut miten se tapahtuu sillä olen nyt saanut surautettua sen kerralla pöytään muutaman kerran peräjälkeen. Kapeaan ja korkeaan kannuun rikotaan yksi kokonainen kananmuna. Sitten mukaan lisätään n. 1 rkl jotain hapokasta; valkoista balsamico - etikkaa tai sitruunan mehua. Tärkeää on, että kaikki raaka-aineet ovat saman lämpöisiä keskenään. Sitten tehosekoitin (meillä bamix, vaahdotusterällä varustettuna) laitetaan koko setin pohjalle. Yksi muna kykenee hyvin sitomaan ainakin kolmesta viiteen desiä öljyä, joten sitten kaadetaan koko setin päälle öljyä. Kannattaa laittaa jotain mautonta, esim. rypsiöljyä ensin pääosa ja sitten vähän - ehkä n. 0,5-1 dl hyvää oliiviöljyä makua antamaan. Sitten käynnistetään sauvasekoitin ja aloitetaan majoneesin sekoitus hitaasti pohjasta vetäen kohti pintaa. Ja ihmeiden ihme; siinä se syntyy samantien. öljyä voi sitten lisätä tarpeen mukaan ja valmiin majoneesin voi maustaa valkosipulilla, sitruunan kuorella sekä sokerilla ja suolalla.

Keksin lisätä kurpitsansiemenvoita vasta kun olin maistanut annosta, mutta kotosalla ei ole niin väliä - lisäsin sitten jo kerran puraistuun leipään sitä. :)

Valkosipulileivät ja parsat voi tehdä myös grillissä. Ihan vaan öljyä pintaan ja kevyt käsittely ja arkinen lounas tai miksei illallinenkin on valmis. Lopuksi koko komeus kootaan keoksi ja ripsotellaan sinne tänne muutamia läikkiä kurpitsansiemenvoita. Sitä kannattaa laittaa pisaroiksi lautaselle, mistä sitä voi sitten leipäänsä poimia sen verran kuin hyväksi kokee.

Kuhaa, leipää ja aiolia

1 kuha - pienehköstäkin kuhasta riittää neljälle
2-4 parsaa per nenä (vihreitä)
2 tuoretta aprikoosia
1 iso siivu maalaisleipää per nenä tai pari pienempää palaa
muutamia salaatinlehtiä
tupsu basilikan lehtiä
aiolia eli sitruunalla ja valkosipulilla mustettua majoneesia (jamien ohje englanniksi)
kurpitsansiemen voita

Pese ja kuivaa kuha, ripota sen sisään hieman suolaa.

Kuumenna grilli ja laita kuha grilliin kypsymään. Anna ensin kuhan toiselle kyljelle suoraa lämpöä ja käännä kala sitten toisinpäin. Kun kyljet ovat saaneet väriä voit halutessasi siirtää kalan hetkeksi epäsuoralle tulelle. Kala on kypsää kun selkäevä irtoaa.

Kun kala kypsyy leikkaa parsoista pois kannat, lohko aprikoosit ja viipaloi maalaisleipä. Riko pari valkosipulin kynttä tiljjaan öljyä ja sutikoi öljyllä leipäviipaleet molemmin puolin. Sutikoi joko valkosipulista tai maustamatonta öljyä parsoille ohuelti.

Tee majoneesi ja mausta se halusi mukaan sitruunalla ja valkosipulilla sekä ripauksella suolaa ja sokeria.

Grillaa lopuksi nopeasti leivät ja parsat. Leiville on tosi kätevää, jos hrillissä sattuu olemaan parilalevy. Mutta onnistuu ilmankin.

Siten vaan kokoa annos; Pohjalle leipää, salaattia päälle kalaa, parsaa ja aiolia. Pinnalle koristeeksi aprikoosia, tupsu basilikaa ja ripsottele lautaselle vielä pisaroita kurpitsansiemenvoita.

Särkänlinna - niin kaukana ja kuitenkin niin lähellä

June 10, 2013, 10:28 pm

≫ Next: Kikherne-fetasalaatti tahinilla ja sitruunalla

≪ Previous: Kuhaa leipää ja aiolia

$

0

0

Kun kävelin Kaivopuiston rantaan työpäivän jälkeen, tunsin meren tuoksun jo kaukaa. Minut oli kutsuttu tutustumaan perinteikkääseen ravintola Särkänlinnaan ja jo meren nähdessäni minusta tuntui kuin olisin päässyt lomalle. "Vähän se on samanlainen fiilis", selitin laiturilla odottavalle isäntäväelle, "..kun mökille mennessä; matkanteko loppuu siihen rantaan. Huolimatta koko siitä edessä olevasta purku-kanto ja taas pakkausoperaatiosta loma alkaa rannasta."

Särkänlinna huokuu herkkää saaristolaismiljöötä mutta myös Suomenlinnamaista historiaa.

Itse asiassa jo siinä lauttaa odottaessa oli alkanut vähän harmittaa, etten ollut älynnyt kysyä mitä n. 15 hengen seurueen illanvietto olisi Särkänlinnassa kustantanut, sillä meillä oli tulossa pitkäaikaisen työntekijäni läksijäiset ja alkoi tuntua että näillä keleillä meren keskellä lepäilevä ravintola olisi ollut ihana valinta. Mutta: valmistelut oli tehty jo aikaa sitten. En ole ihan varma olisinko käynyt Särkänlinnassa joskus reippaat viisitoista vuotta sitten, sillä paikassa oli jotain epämääräisen tuttua.

En kuitenkaan tunnusta, sillä en muista missä yhteydessä se olisi voinut olla. Ja voihan se olla, että aidon merellinen ja saaristolla maustettu miljöö tuntuu kotoisalta vain muuten. Oikeastaan vähän hämäävää, etten tännekään ole tullut, sillä Särkänlinna sijaitsee ihan Helsingin edustalla ja Ursulan laiturista sinne kulkee säännöllisesti HKL:n lautta. Niin ja kuten pääsin kohta todistamaan; ruoka oli hyvää perinteistä suomalaista ja miljöönähän Särkänlinna on upea, perinteikäs maailmanperintökohde.

Olimme tulleet pienellä porukalla ihan sesongin alkuun; Särkänlinnassa on hieno suojaisa terassipiha, johon aurinko paistanee koko päiväsydämen aivan iltaan asti. Kalusteita ei kuitenkaan ollut vielä kannettu ulos, mutta saimme silti lasillisen talon shampanjaa tervetuliaisiksi. Eipä tuossa pihalla varmaan kesähelteillä olisi ollenkaan ikävää istua; piha on suojaisa ja aurinkoinen mutta meri viilentää varsinkin näin alkukesän juhlinnoissa.

Sisällä meidät ohjattiin pöytiin pitkin kaltevaa, tykinkuulien vieritykseen alunperin suunniteltuaa lattiaa ja meille kerrottiin Särkänlinnan historiasta; koko sisustus on suojeltu. Oiva Kallion käsialaa ovat paitsi itse ravintolasali, myös persoonalliset valaisimet ja rustiikkiset tuolit pöytineen.

Menun tyylilaji on hyvin perinteinen suomalainen ja erityisesti siihen on lyönyt leimansa saaristolaisuus.  Kokonaisuus on kuitenkin hyvin raikas ja taiten kepeällä kädellä laitettu. Kyllä tällaista ravintolailtaa olisi mielellään tarjonnut vaikkapa sukulaisseurueelle tai niille minun mielessäni pyöriville työporukoille (l. asiakkaille ja yhteistyökumppaneille). Ison ravintolasalin lisäksi Särkänlinnassa on pienemmälle ryhmälle soveltuva privaatimpi kabinetti ja vähän isommalle juhlaseurueelle vuokrattavissa oleva pienempi sali jota ilmeisesti käytetään jonkin verran myös kesähäissä. Vaikka palvelu oli mutkatonta, rentoa ja kaikin puolin kesäravintolalle sopivaa, paikasta kuitenkin henkii pitkän historian mukanaan tuomaa arvokkuutta. Minä nautin illan aikana paitsi tietysti siitä hyvin laitetusta suomalaisesta ruuasta, myös historian haistelusta ja keväisen luonnon hehkusta. Itse asiassa pidin paikan "suomenlinnamaisesta" fiiliksestä niin paljon, että toissasunnuntaina mietin, mitähän heillä olisi tarjota lounaaksi jos lähtisimme ihan vaan oman perheen voimin lounaalle meren äärelle ja kuumuutta pakoon. Pettymyksekseni kuitenkin huomasin, että Särkänlinna ei ole sunnuntaisin auki. Niinpä ei sitten tullut toista visiittiä heti perään ;)

Mutta tarjottiin meille siis ihan ruokaakin! Heti kun istuimme alas eteemme kannettiin Särkänlinnan "lauta" eli kokoelma alkupaloja. Vaikka menu oli saaristohenkinen, siihen on ilahduttavasti löydetty maakuntien herkkuja vähän joka puolelta. Vaikka ruuassa oli makuja ne olivat herkkiä ja menusta löytyi monenmoista, joten uskoisin sieltä löytyvän ruokaa tosi monen makuun.

Omiksi suosikeikseni alkupalalaudalta nousivat ankkarillette (jonka kanssa kannatti ottaa tuota vasemmalla kuvassa näkyvää kirsikkahilloketta) ja upeanmakuisisksi paahdetuilla saaristolaisleivänmuruilla höystetty katkarapusalaatti.

Pääruuaksi saimme paikanpäällä savustettua lohta, kevään ensimmäisiä korvasieniä ja nuorta parsaa, retiisiä ja yrttejä. Viinivalinnat olivat myös erinomaisia kauttaaltaan. Erityisesti mieleen kuitenkin jäi Pinot Noir jota lohen kanssa tarjottiin. En ollut tullutkaan miettineeksi miten hyvin punainen menee savustetun lohen kanssa. Erinomaisen viinivalinnan lisäksi raikkaat vihreät olivat annoksessa ihan olennainen lisä; ne toivat hyvin tehtyyn klassikkoon tuulahduksen tätä päivää. Lisäksi annos oli todella kaunis, vai mitä?

Tahitin vaniljassa on hieman Bourbon - vaniljaa kukkeampi maku. Vähän samaan tapaan kuin jaavan pippuri eroaa maustepippurista, muttei sinnepäinkään ;)

Ja jälkiruuaksi oli mitäs muutakaan kuin tuoretta mansikkaa ja uutta raparperia tahitilaisella vaniljalla maustetun mascarpone-vaniljapalleron kanssa. Sen kanssa tarjoiltiin muistaakseni italialaista, hieman mansikkaista jälkiruokakuohua. Minä pidin mansikoista, vaikka ehkä seuraavalla kertaa haluaisin jälkiruokajuomalta jotain muuta; vaikka kuohuva olikin sinällään ihan hyvää, kokonaisuudesta tuli hiukkasen sokerinen. Ja no, en nyt ehkä muutenkaan ole se makeiden kuohujen suurin ystävä. Jäin oikein miettimään asiaa ja tuumailin, että kun nyt nämä kotimaiset luonnonraaka-aineet ovat elämässä upeaa renessanssia niin mitä jos annoksen kanssa tarjottaisiin vaikka jotain nuorella koivulla (mahlalla?) tai kuusenkerkällä maustettua "suomigrappaa" tai löylykiulussa valmistettua pienen erän tikkuviinaa ;) Siinähän sitä olisi sitten turisteillakin ihmettelemistä...

Ja toimisihan moinen "maunraikastajanakin" ennen kahvia ja sen kanssa tarjottua tuoreella vadelmalla koristettua vaahtokarkkia.

Kyllä, reisusta jäi hyvä mieli ja vaikka 30 euron molemmin puolin pyörivät pääruoka-annokset eivät ihan halvimamsta päästä olekaan, ne ovat hintatasoltaan linjassa vaikka esimerkiksi Lehtovaaran hintojen kanssa. Ja alkupalalauta riitti yltäkylläisesti neljälle; olisi siitä riittänyt maistiaisia myös ehkä henkeä paria isommallekin porukalle. Mutta lisäksi Särkänlinnassa ympärillä on Meri. Jos kaupungissa ollaan, uskoisin että käymme paikalla omalla porukalla vielä uudelleen. Jotenkin se merimatka vaan auttaa jättämään kaupungin taakse ja viilentävän meren tuoksu viimeistään pyyhkii mielestä kiireen ja turhat hössötykset. Poislähtiessä kannattaa kuitenkin sen verran palautella mieleen arjen realiteetteja, että lautta Särkänlinnasta manterelle kulkee noin 20 min välein.

Kikherne-fetasalaatti tahinilla ja sitruunalla

June 11, 2013, 11:27 pm

≫ Next: Nopea illallinen hummuksesta ja rapeaksi paahdetusta lampaasta

≪ Previous: Särkänlinna - niin kaukana ja kuitenkin niin lähellä

$

0

0

V on taas tilannut keittokirjoja. Se on pahempi kuin minä, paljon. En edes muista koska olisin viimeksi itse ostanut jonkin keittokirjan, niin aktiiviseksi mieheni on tässä suhteessa muuttunut. Mutta en valita, en lainkaan. Viimeisimmän kuorman mukana nimittäin tuli ihan painotuore April Bloomfieldin A Girl and Her Pig, valitettavasti vain sillä vesitetyllä piirroskannella. No, samapa tuo jos amerikkalaiset eivät kestä nähdä kuollutta sikaa kokin harteilla - sisältö lienee kuitenkin sama.

Ensimmäiseksi kokeiluun tuon spotted pigin keittiövelhon resepteistä pääsi kuitenkin hieman yllättäen puhdas kasvisruoka. Olimme mökillä viikonloppuna ja ilmeisesti kylmäketjuni oli katkennut sen verran jossain (kaupan, nollalaatikon, kylmälaukun ja mökin jääkaapin) välissä, että ostamani kanan siipinuijat olivat ehtineet mennä pilalle. Ottakaa siis tästä vinkistä vaarin; kananuijat saa menemään pilalle helteillä n. 2 vuorokaudessa. Olisi auttanut asiaa, jos olisin älynnyt lätkäistä ne marinadiin heti kotiin tultuamme tai viimeistään ennen mökille lähtöä. Mutta; naturellista toisaalta ainakin haistoi ihan selvästi koska ne olivat pilaantuneet.

Joka tapauksessa kaivoin siis kaapista linssejä ja hernetä ja pyöräytin tämän mainion salaatin. Alunperin ohjeessa (joka unohtui mökille) oli käytetty vihreitä Du Puy - linssejä, jotka varmasti olisivatkin sopineet tähän vielä paremmin. Mutta ankarissa saaristolaisolosuhteissa minulla ei ollut kuin punaisia ja beluga - linssejä ;) Joten belugoilla mentiin. Hyvää oli näinkin, mutta vähän jäin kaipaamaan salaatin sekaan jotain rouskuvaista.

Mukaan laitetaan ohjeessa siivutettua punasipulia, jonka korvasin myös kevätsipulinipun punaisella "sipuliosalla". Aidossa punasipulissa olisi varmaan ollut enemmän rakennetta, mutta siltikin... Mietimme olisiko mukaan voinut siivuttaa ohuelti vaikka sellerin vartta?

Joka tapauksessa tuo hummus-sitruuna-paahdetut mausteet on ihan jumalainen soosi jolla piristää ihan minkä vaan salaatin. Niin, ja erinomainen yhdistelmä fetan kanssa. Lisäksi tarjottiin vielä kauden parhaaksi meillä (toistaiseksi)  rankattua Tommasin Rosé - viiniä. Erinomaista!

Kikherne-fetasalaatti tahinilla ja sitruunalla (4-5:lle niillä määrillä joilla tein)

2 prk Pirkka - kikherneitä valutettuna (olisiko ollut 400g keitettyjä kikherneitä alunperin)

Linssien keittämiseen
200g Du puy - linssejä (laitoin n. puoli pss beluga - linssejä eli n. 2,5 dl )
2 valkosipulin kynttä 2 oksaa salviaa
450 ml vettä (jouduin vähän lisäämään)
2 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Mausteseokseen paahda erikseen:
2 tl korianterin siemeniä
1 tl jeeraa
Jauha paahdetut mausteet ja sekoita

Kastikkeeseen
2 rkl hyvin sekoitettua tahinia
n. 50 ml sitruunan mehua
2 tl mausteseosta (ks. yllä)
1 tl maldon - suolaa ja 1 valkosipulinkynsi hierottuna tahnaksi
2 rkl vettä

Lisäksi
1/2 suolasitruunaa
1/2 pientä punasipulia (laitoin kaksi kesäsipulia - punaista, myös varsia)
paahdettuja seesaminsiemeniä (määrä tarkistettava, olisiko ollut n. 4 rkl?)
100g fetaa (laitoin koko paketin, 200g)
sitruunan mehua
pippuria
korianterin lehtiä
loppu mausteseos

Laita huuhdout linssit ja vesi, rikki lyödyt valkosipulin kynnet, salvianoksat ja öljy kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi mutta älä anna kiehua. Jätä "simmeröitymään" kannen alle n. 20 min kunnes linssit ovat kypsiä. Sitten sammuta levy ja jätä linssit vielä jäähtymään ja vetäytymän sillä aikaa kun teet salaatin.

Valmistele ensin kaikki etukäteen; paahda mausteet, hiero valkosipuli suolan kanssa tahnaksi ja poista puolesta suolasitruunasta hedelmäliha ja hienonna kuori hienonhienoksi silpuksi. Paahda seesaminsiemenet pari astetta tummemmiksi ja siirrä sivuun. Siivuta punasipuli puolikuun muotoiseksi ja pirskota sen päälle vähän sitruunan mehua. Jätä odottamaan. Poimi linsseistä pois valkosipulit ja salviat.

Sekoita sitten pienessä kulhossa kastikkeen aineet keskenään. Lisää ensin osa sitruunan mehua, sekoita tasaiseksi ja lisää sitten vielä sitruunaa maun mukaan.

Sekoita keskenään valutetut kihkerneet ja linssit. Lisää joukkoon kastike ja sekoita hyvin. Lisää mukaan myös pilkottu suolasitruuna ja levitä kikherne-linssiseos laakealle tarjoiluvadille.

Sekoita keskenään murustettu feta, sipulisiivut ja korianterin lehdet säästäen muutaman lehden koristeeksi. Levitä juusto-sipuliseos kikhernepedin päälle.

HUOM! Seuraava on hyvin oleellista salaatin onnistumiselle: Ripottele loppu mausteseos salaattiannoksen päälle ja koristele runsaalla määrällä seesaminsiemeniä. Ripota loput korianterit pinnalle. Tarjoa heti vaikka hyvän maalaisleivän ja tsatzikin tai paahdettujen paprikoiden kanssa.

p.s. kun salaattia jäi, söimme loput seuraavana päivänä pitaleipien sisällä tsatzikin kanssa siivuttaen mukaan lihavarteiden jämät edelliseltä illalta.

Nopea illallinen hummuksesta ja rapeaksi paahdetusta lampaasta

June 12, 2013, 11:01 pm

≫ Next: Paprikaista polentaa, ahvenia sanomalehdillä ja kesäkurpitsaa mintulla

≪ Previous: Kikherne-fetasalaatti tahinilla ja sitruunalla

$

0

0

Jotenkin olen viimepäivinä huomannut nauttivani työmatkoista. Joo, juuri niistä n. 50 min kestävistä autojonossa seisovista hetkistä kun tuulilasinpyyhkijät taistelevat raekuuroa vastaan epätoivoisesti ja lapsi pitäisi hakea hoidosta ihan kohta. Kuulostaa varmaan perverssiltä kun sanon, että ne ovat olleet ihan lomaa minulle.

Olen siinä metri kerrallaan eteenpäin jurnuttaessa ehtinyt sulattelemaan työjuttuja, miettimään mitä laitetaan ruuaksi kun pääsen kotiin ja suunnittelemaan iltaa ilman että kukaan haluaa vetää minut sormesta rakentamaan palikkatornia, antamaan banaania tai korjaamaan junanrataa. Vaikka kaikki se on Ihanaa, enkä antaisi sitä pois, minulle on yhtälailla tärkeää, että on olemassa jokin aika päivästä kun voin olla yksin. Ihan yksin ja miettiä.

Luulen, että olen siitä kohtaa viallinen, etten oikein ymmärrä omaa hyvääni ja sinkoan pää edellä aina paikasta toiseen. Varmaan pitäisi kaikille tätä lukeville mammoille sanoa, että pitäkää huoli itsestänne ja ottakaa omaa aikaa. Mutta kun tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Lienen elävä todiste siitä istuesani taas ruuhkassa ja nauttiessani joka minuutista. Jos joku olisi sanonut minulle silloin kun olin parikymppinen että tämä on se, mistä nautit melkien nelikymppisenä olisin varmaan ollut valmis hyppäämään alas jostain korkealta. Mutta niin se on. Nyt minut on pakotettu yksin, enkä oikeasti voisi tehdä mitään muuta, olla missään muualla eikä minulla siinä hetkessä ole yhtään muuta velvollisuutta kuin jurnuttaa eteenpäin, kohti I:n hoitopaikkaa. Ja siinä ruuhkassa istuessani mietin sitten toissapäivänäkin, että meillä on lampaan jauhelihaa. Lisäksi näin siinä uudessa "Moro - The Cookbook":ssa ihan hauskan uuden käyttötavan hummukselle joten niillä mennään.

Ja niin se oli; kaikille meille ennestään tuttu hummus sai kummasti uutta luonnetta kun sen päälle ruskisti ihan rapeaksi asti päästettyä lampaan jauhelihaa johon oli sekoitettu paahdettuja pinjansiemeniä, kanelia ja karamellisoitunutta, makeaa sipulia. Siitä tuli niin tyylikäs illallinen parille nelikymppiselle erinomaisen punaviinitilkan (Cline Ancient Vines Mouverde) ja hyvien maalaisleipäviipaleiden kanssa, etten oikein muuta osannut kaivatakaan. Mutta kannattaa nyt muistaa, että tämän sanoo se nelikymppinen joka nauttii ruuhkassa istumisesta. Että tällä mennään.

Nopea illallinen hummuksesta ja rapeaksi paahdetusta lampaasta (Moro kirjan ohjetta mukaillen)

Hummukseen:
200g kikherneitä, yön yli loutettuna ja keitettynä n. 2h  TAI nopeaan illalliseen 2 pkt pirkka - kikherneitä joista toisen liemi valutettuna, toisen kaadettuna tehosekoittimen kulhoon herneiden kanssa.
6 rkl oliiviöljyä
1/2 isosta sipulista
1/3 tl kanelia
1 sitruunan mehu
2-3 valkosipulin kynttä, jauhettuna suolan kanssa tahnaksi
3-4 tl tahinia

Lisäksi
170g lammasjauhelihaa
2 rkl pinjansiemeniä, kevyesti paahdettuna (kaunis väri)
1 keskikokoinen nippu silolehtipersiljaa
paprikajauhetta ripotteluun
merisuolaa ja mustaa pippuria

Pitaleipää tai hyvää maalaisleipää, halutessa säilöttyjä pepperoneja

Voit joko keittää kikherneet itse ja säästää vähän keitinlientä tai kiireisemmän köksän versiossa valuta toinen kikhernepaketillinen ja kaada kikherneet yleiskoneen silppuriosaan. Lisää toinen paketillinen liemineen, jotta kikherneet pääsevät muusaantumaan. Lisää kaikki muut hummuksen aineet blenderiin, aja tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa sitruunaa.

Kaada pannulle öljyä ja kuumenna se. Lisää silputtu sipuli ja ruskista sipuli karamelliseksi ja makeaksi. Lisää sitten jauheliha ja rikkoen jauhelihaa puuhaarukalla ruskista se ihan rapeaksi. Tämä in tärkeää, että jauhis todella ruskistuu rapsakaksi. Lisää sitten kaneli, suola ja pippuri sekä paahdetut pinjansiemenet.

Levitä lautaselle hummusta, kaada päälle ruskistettu lammasmuru, koristele paprikajauheella ja lehtipersiljalla. Nauti.

Paprikaista polentaa, ahvenia sanomalehdillä ja kesäkurpitsaa mintulla

June 14, 2013, 4:09 am

≫ Next: Oletko koskaan kokeillut tunkea kaalin lehtien väliin pekonia?

≪ Previous: Nopea illallinen hummuksesta ja rapeaksi paahdetusta lampaasta

$

0

0

Te kaikki muut olette varmaan jo kauan sitten tajunneet maustaa polentaanne ties millä? Ja kyllä, italialaiset Nonnat varmasti pyörivät köökeissään ja kumauttaisivat kauhalla päähän näin kerettiläisistä ajatuksista, mutta siitäkin huolimatta; kokeilkaapa maustaa sitä polentaa miedolla savupaprikajauheella.

Paprikainen polenta oli järkyn hyvää raikkaan, minttuisen kesäkurpitsan kanssa ja kultaotsa-ahven on vaan niiiin aromaattista ja hyvää....

Minusta polenta on aina ollut vähän jotenkin hmm... "mautonta" vaikka olenkin maustanut sitä isolla knöölillä voita ja joskus sinihomejuustollakin. Mutta nyt älysin ripauttaa mukaan makeaa savupaprikajauhetta, hieman chilimarinoitujen valkosipulien öljyä ja silputtua ruohosipulia suolan ja pippurin (ja voin, tietysti) lisäksi. Tuli ihan tajuttoman hyvää.

Kultsit tabloidilla

V grillasi pari kulta-otsa-ahventa joiden sisään leikattiin runsaasti mökillä rehottavaa ruohosipulia. Kalat tarjottiin rustiikkisesti sanomalehden päältä, jonka olemme huomanneet mökillä toimivaksi niksiksi; leikkuulauta ei ole ihan noesta musta ja kalainen kun herkut on pistelty poskeen, vaan lehden voi kääräistä siististi kasaan.

Tommasin rose

Lisäksi tein vielä tämän kesän hittiä, elikkä kesäkurpitsasalaattia sitruunalla ja mintulla ja aikuisten laseihin päätyi sitä jo aiemminkin kehumaani Tommasin Rosé - viiniä.

Herkkua.

Tuunattua polentaa

Valmista polenta pussin ohjeen mukaan esim. kasvis tai kanaliemeen.
n. 4h annokseen meni meillä mausteeksi n.
1/2 tl makeaa savupaprikajauhetta (mild)
nippu ruohosipulia silppuna
reipas 1 rkl chilimarinoitujen valkosipulien marinointiöljyä
mustaa pippuria
n. 40g voita

Sekoita mausteet valmiiseen polentaan ja lisää vettä jos puuro on liian jämäkkää. Tavoitteena on n. perunamuusimainen koostumus.

Tarjoa aromaattisen grillikalan, raikastavan kesäkurpitsasalaatin ja valko- tai rosé - viinin kanssa.

Raikas kesäkurpitsasalaatti

2 kesäkurpitsaa
2-3 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
1 sitruunan mehu ja 1/2 sitruunan kuori
hyvää oliiviöljyä
(vajaa 1 tl hunajaa)
mustaa pippuria myllystä
suolaa
mintun (ja halutessa myös korianterin ) lehtiä

Halkaise kesäkurpitsat ja siivuta ne ohuiksi lastuiksi vaikka kuorimaveitsellä. Paahda pinjansiemenet ja nakkaa ne kesäkurpitsan joukkoon. Lisää sitruunan kuoriraaste ja sekoita keskenään hunaja, sitruunan mehu sekä oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita kastike salaatin joukkoon. Lopuksi sekoita mukaan yrtit.

Salaatin voi tarjota heti, mutta se säilyy hyvin myös jääkaapissa sruaavaankin päivään ja pelkästään hyötyy pienestä marinoitumisesta.

Oletko koskaan kokeillut tunkea kaalin lehtien väliin pekonia?

June 17, 2013, 6:47 am

≫ Next: Yritys-erehdys ja kaupan valmissekoitteet - eli ribsejä sous vide (taas)

≪ Previous: Paprikaista polentaa, ahvenia sanomalehdillä ja kesäkurpitsaa mintulla

$

0

0

No, Kun April kirjassaan yllytti, niin minähän tungin ja hyvääkin tuli, vaikka tämä varmaan kuuluisi taas niihin juttuihin joiden kohdalla ulkomainen tähtikokkimme repisi hiuksiaan ja toteaisi että:"Kun minä sanon Savoijinkaali tai shalottisipuli, I really mean it!!!"

Mutta erinomaista se oli kaikkien tekemieni pyhäinhäväistysten jälkeenkin. Anteeksi siis April, mutta lähestyvä mätäkuu ei tunne armoa ja minulla oli käyttämättä jäänyttä ruokaa.

Olipa siis jälleen kerran synkkä, myrskyinen ja sateinen Suomalainen kesäsunnuntai kun tiirailin mökin jääkaappia. Tässä rankkasateessa grillaaminen ei oikein ole vaihtoehto, eikä jääkaapissa kyllä enää sunnuntaina mitään sellaista ollutkaan. Mutta sinne oli jäänyt kätevästi kaksikin kesäkaalia ja ainakin kolme pakettia pekonia, joiden armonaika alkoi olla jo käytetty. Lisäksi oli vielä sipulinippujen jämiä, joista oli jo leikattu kaikki se hyvä vihreä erinäköisiin salaatteihin, lisukkeisiin ja ihan vaan lautaskoristeiksi ja jäljellä oli sellainen seitsemän-kahdeksan nuorta sipulia.

Ja niinpä tämä kätevä emäntä päätti käyttää kaiken hyväkseen soveltamalla Aprilin kirjan "Fine Swine" - luvun reseptiä kaalia ja pekonia ihan perisuomalaiseen kesäkaaliin ja kaupan peruspekoniin.

Oikeasti april käyttää reseptissään kateutta herättävää palapekonia, joka leikataan n. sentin siivuiksi. Lisäksi uuniin menee savoijinkaalia ja shalottisipuleita sekä hänen itse keittämäänsä upeaa, siansorkilla raskasliikkeiseksi saatua kanalientä. Ja täytyy myöntää, että tästä ruuasta tulee varmasti tarkalleen niin taivaallisenjumalaisen hyvää kuin se liemikin on. Tästä aiheesta nimittäin tuoreessa muistissa on vieläkin se taannoinen Lazion häränhäntäkeitto. Kun liemessä on tarpeeksi makua ja gelatiinia, se vain on upeaa. Kyllä, vaikka ihan sellaisenaan.

Ihan erinomaista tämä oli näinkin; ensin kaali paahtuu ja karamellisoituu pannulla, pekonirasvassa vähän samaan tapaan kuin siinä viimekesän kaalihitissä jossa kaali paahdettiin uunissa uusien perunoiden ja sillien kanssa. Mutta tällä kertaa makuihin haetaan vivahteikkuutta katajanmarjoista ja rosmariinista sekä paahtuvista sipuleista ja porkkanoista. Ihan tajuttoman hyvää tämä oli ihan vaan kaupan liemestäkin tehtynä; rapea pekoni ja karamellisoituneet vihannekset muuttuvat uunissa ihan pehmeiksi ja yrtit tuovat muuten voisenpehmeisiin ja täyteläisiin makuihin kaivattua särmää.

Mutta sellainen juttu kannattaa huomata, että kaupan liemeen kun on lisätty suolaa (jota alkuperäisen ohjeen itse keitetyssä liemessä ei ole) niin minusta ohjeeseen ei kannata lisätä suolaa ennenkuin lopuksi, maistamisen jälkeen jos tarvitsee. Minä tein ohjeen mukaan ja lisäsin suolaa vähän vihanneksille ennen liemen lisäämistä. Vaikka suolaisuus sopii tähän ruokaan, minua vähän harmitti etten tajunnut tätä ilmiselvää mokaamiskohtaa. Ei se nyt mitenkään poskettoman suolaista tullut, mutta kun olemme tottuneet suht vähäsuolaiseen ruokaan, niin kuplavettä kului koko pulllollinen kun söimme. Eli; jos käytät suolaista lientä, älä lisää suolaa vihanneksille ennenkuin ihan juuri ennen tarjoilua kun olet maistanut ensin tarvitseeko.

Mutta; tässä tämän kesän kaalituunaus - kyllä nuo kotimaiset ja edulliset kesäkaalit kannattaa hyödyntää - vaikka sitten rypsiporsaspekonin kanssa, jos ei sitten ryhdy itse täydellisen pekonin etsintään niinkuin eräät. Ja joo, V uhkaili jo moisella.

Kaalia ja pekonia (sovellettu kirjasta A Girl and Her Pig, April Bloomfield)

4 rkl oliiviöljyä (2 pannulle ja 2 päälle, lopuksi)
450g pekonia, leikattuna senttisiin siivuihin (tai kolme kaupan pekonipakettia leikattuna silpuksi saksilla)
10 shalottisipulia, kuorittuna, kanta siistittynä mutta kokonaisena (tai kasa kesäsipulin "sipuleita" ja muutama shalotti)
2 porkkanaa kuorittuna ja halkaistuna poikittain (hups, meillä taisi tulla tikkuja...)
1 pieni savoijinkaali (n. 900g) halkaistuna neljään ja siistittynä (tai pienehkö, lehtevä kesäkaali)
1 valkosipuli, kokonaan kynnet irroteltuna muttei kuorittuna
45g suolatonta voita (tai jos suolaista, huomaa suolan määrässä)
5 isoa katajanmarjaa (meillä taisi mennä useampikin tuore, kun olivat pieniä)
1 tl hienoksi hakattua rosmariinia
1 tl maldonia tai muuta sormisuolaa (tämän jättäisin pois aluksi)
100 ml kuivaa valkoviiniä esim. sauvignon blancia
460 ml hyvää kanalientä (jos teen tätä Aprilin ohjeella, laitan ohjeen linkiksi)
3 rkl karkeaa lehtipersiljahakkelusta
(lisäksi voi tarjota piparjuurikastiketta - meillä tarjottiin keitettyjä uusia perunoita)

Esilämmitä uuni 200 asteeseen

Jos sinulla on suuri valurautapata, käytä sitä - minä laitoin mökillä kaksi paistinpannua tulelle ja uunitin reunallisessa vuuassa.

Kuumenna pata tai pannut öljyn kanssa ja kun öljy alkaa melkien poksua lisää pekoni. Paista kunnes rasva alkaa irrota (n. 4 min per puoli niillä senttisillä paloilla, suomipekonisilpulla kannattaa käännellä vähän useammin ;) )

Kun pekoni on komean ruskeaa poista pekonipalat rasvasta vaikka reikälusikalla ja nosta sivuun.

Lisää sitten sipulit ja porkkanat ja kun ne alkavat ruskistua joka puolelta, pienennä tulta puolelle teholle ja lisää kaalit, leikkauspinta alaspäin. Lisää voi nokareina ja valkosipulinkynnet. Anna ruskistua rauhassa (voit kurkkia vähän välissä) Jos ruskistumista ei tahdo tapahtua siinä n. 6 min kodalla, voit lisätä vähän lämpöä. Mutta n. 12 min päästä kaalissa pitäisi olla hyvä ruskea leikkauspinta. Silloin kaali käännetään toiselle leikkauspinnalle, kypsän reunan väleihin tungetaan kaikki se sivuun jätetty pekoni (yritä tunkea lehtien väleihin myös), päälle ripotellaan katajanmarjat sekä rosmariini (Sekä suola, jos tarvitsee) ja taas odotellaan, kunnes toinenkin leikkauspinta on ruskistunut.

Sitten lisää viini ja liemi ja käännä lämpö pois.

Peitä pannu tai pata kannella tai foliolla ja laita se uuniin 25 min. Sitten avaa kansi tai folio ja valele kaalia liemellä. Peitä uudelleen ja kypsennä lisää 20 min kunnes kaali ja vikannekset ovat täysin pehmeitä. Valele vielä kerran, tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria - riippuen miten suolaista käyttämäsi pekoni on, suolaa voi joutua lisäämään tai sitten ei. Ripottele päälle lehtiperislja sekä vähän hyvää oliiviöljyä.

---

Yritys-erehdys ja kaupan valmissekoitteet - eli ribsejä sous vide (taas)

June 19, 2013, 11:37 pm

≫ Next: Holy Smoke!

≪ Previous: Oletko koskaan kokeillut tunkea kaalin lehtien väliin pekonia?

$

0

0

Bloggaaja ei saanut mitään tuotenäytteitä mistään eikä mitään palkkaa, etuisuutta tai hyvää karmaa tämän jutun kirjoittamisesta. Pelkästään tikkuja takapuoleen kun kurotteli kuuseen ja kapsahti katajaan. Mutta onneksi kataja on kuitenkin pehmeämpi kuin kallio, jolla se kasvaa. 

Kun noita sous vide - ribsejä on tehty ja kokeiltu jos jonkinmoista mausteyhdistelmää, niin yhden kerran sitten kyllästyin ja väsyttikin. Tomautin vaan luille Cook on the Walk Sidney's Kitchen spice mix - purkista hyvän kerroksen, lisäsin vähän suolaa, vakumoin luut ja lillutin niitä tosiaan pari päivää lämpimässä vedessä (kuten edellä).

Sitten paistopäivänä sutikoin luille Santa Marian Kentucky Whiskey saucea ja totesin, että yritteestä tuli  selvästi parhaita pitkään aikaan - joskin ehkä vähän tylsempi mutta ainakin ihan täysin tasalaatuinen ja täysin muidenkin toistettavissa oleva juttu. Niin että jos vielä mietitte mitä sous videen tunkisi ribsien kanssa niin tässä on yksi takuuvarma vaihtoehto. Tultahan tässä ei juuri ole, mutta eipä tarvitse myöskään jännittää palaako suu ja kärventyvätkö makuhermot. Santa marian soosi taas on juuri sopivasti makeaa ja mustaa sittaa, joista tulee ihana pinta luille.

Joten - kannattiko edes yrittää? Joo. Yritänkö itse löytää maustesekoitusta vielä? Joo. Mutta jos ei vaan jaksa arpoa ja haluaa päästä vähällä tässäpä kelpoisa vaihtoehto.

nimim. tehnyt jo kahdesti ja vienyt näillä yhden "ribsineitsyyden" tuloksella, että luita syötiin melkein kolme kiloa ja näitä uhattiin tehdä uudelleen.

Holy Smoke!

June 28, 2013, 4:19 am

≫ Next: Sukujuhannus ulkosaariston kivellä

≪ Previous: Yritys-erehdys ja kaupan valmissekoitteet - eli ribsejä sous vide (taas)

$

0

0

"Se savustushommakin on sitten sellainen juttu, mikä vie miehen ihan mukanaan jos siihen hurahtaa" aloitti eräs Särkänlinna-illan seurueemme rouvasihmisistä oman kertomuksensa aiheesta "rouvat avautuvat savustuksesta" ;) Näin jälkikäteen tuntuu, että mahtaako leidillä olla piileviä shamaanin kykyjä, sillä silloin vielä pyörittelin silmiäni täysin tietämättömänä, että V oli jo klikkaillut tilaukseen seuraavan keittiövempeleemme mökin kesäkeittiöön. Nimittäin Uusi-seelantilaisesta teräksestä valmistetun savustimen. Näin se siis etenee.

Meillähän on ollut aiemmin sellainen perinteinen pieni, rosterinen savustuslaatikko, jolla voi tehdä lämminsavukalaa. Tämä Smokai jonka V oli tilannut on taas kykenevä kylmäsavustukseen joka yleensä vaatii tulen, josta savu ohjataan putkea pitkin viilentävän maan alla johonkin savustustorniin jossa savustettavat kalat sunmuut sitten roikkuvat.

Kyllä minä jo kerran nielaisin tyhjää ja naurahdin varmaan aavistuksen takakireästi kun kuulin V:n haluavan ryhtyä kylmäsavustukseen. Näin silmissäni jumalattoman rosterisen "savustuseriön" jossain pyörimässä ja tietysti maahan kaivetut putket, polttouunit sunmuut. Tuoreessa muistissa olivat vielä jutut siitä, miten "sellaisen ison kunnollisen kylmäsavustuslaitteen savustuttamiseen ja savustukseen itseensä menee päiväkausia aikaa" ja tietäessäni meikäläisten nykyiset aikataulut näin, miten me niin savustamme tasan kerran kesällä ;) Mutta olisihan se ihan miehekäs viritys, varmasti.

Vaikka Smokain saa menemään sytytysaukkoon, savu ei pääse grillin sisään kunnolla.

Mutta! Mieheni yllättää positiivisesti eikä olekaan kierittelemässä rosterilieriöitä pitkin rantakalliota pysyvään installaatioon, vaan koko savustushärveli olikin pieni, söpö laite josta savun voi ohjata teoriassa vaikka grilliin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ideana on, että tuo rosterilieriö täytetään savustushakkeella ja sytytetään alhaalla olevista rei-istä sytyttimellä. Smokaissa on mukana sähköllä toimiva pieni ilmapumppu, joka työntää ilmaa kytevän purun läpi ja työntää savun ulos kärsästä. Koska puru kytee eikä pala isolla liekillä ulos tuleva savu on käytännössä kylmää. Savu ohjataan sitten savustuslaitteeseen jollaisena toimisi vaikka jokin rosterinen kaappi tai vaikka vanha viinitynnyri. No, meillä nyt ei sattunut pyörimään yhtään vanhaa viinitynnyriä nurkissa, joten ajattelimme kokeilla savun ohjaamista grilliin.

Grillin raoista savu pääsee ikävästi karkuun. Vartaan paikastakaan Smoaki ei mahdu juuri sisään.

Ensin tietysti kokeiltiin, miten se menisi kaasuweberin sytytysaukkoon? Joo, mutta ei. Se mahtuu kyllä siitä sisään ja varmaan siitä jollain lankkuvirillä saisi jopa tukevan, mutta kätevästi savu ei pääse kunnolla grilliin koska kärsä ei mene tarpeeksi syvälle ja ensimmäinen kaasupoltinrivi suojineen tukkii kaasun tietä lisää. Grillin välistä kaasu pääsee kyllä sisään, mutta tuuli tahtoo puhaltaa sen pois. Sen verran tympeä olin, etten antanut lupaa porata weberiin reikää Smokaille. Mutta kieltämättä olisi ollut bonus, jos savu olisi jotenkin nätisti mennyt sisään Weberin sytytysaukosta. Nyt me pääsimme kyllä savustelemaan, mutta vaikka grilli roudattiin suojaisimpaan keksimäämme paikkaan jokin tuulenvire aina pölläytti savua sinne ja tänne.

Kala sijoitettiin ylemmäs, missä olisi varmasti tarpeeksi savua.

Olin ostanut V:lle projektikalaksi kuhan ja koska oli taste of Helsinki - viikonloppu ja minä hieman haikeana seurailin aina väleissä ruokafestareilta tulevaa SOME päivitysvirtaa bongasin sieltä idean savustetusta tomaatista. Vaikken ole Smörissä ikinä käynytkään - pakko kokeilla!

V oli suunnitellut tällä Smokain neitsytmatkalla savustavansa kuhaa perinteisemmin, lämmön kanssa mutta amerikkalaiseen tyyliin. Se tahtoo sanoa, että kala savustettiin matalassa lämmössä ja tosi pitkään - ainakin kaksi-kaksi puoli tuntia. Käytännössä tuolla meidän kaasuweberillä se lämpö heittelehti tuulisena päivänä siinä muistaakseni n. 100 asteen korvilla joten päätin että kokeilen tehdä savustettuja, puolikuivia kirsikkatomaatteja kun V projektoi kalaansa.

Kuten näette, kala oli tosi mehukasta mutta sen lihassyyt olivat ihan muusia. Kuha ei myöskään ole se helpoin kala savustaa - ehkä ensi kerralla jokin lohikala tai vaikka lahna?

Tuosta kalasta ei nyt ehkä paljon sen enempää kuin että a) se ei ollut yhtään kuivaa vaan tosi tosi mehukasta mutta b) se meni jollain lailla yli. Kalan rakenne nimittäin hajosi ja siitä tuli sellaista mehukasta (mutta outoa) kalamössöä. Tämä on selvästi harjoittelua vaativa laji ja kalan mehukkuus kyllä vakuutti melkein tämmöisen epäileväisen Nellenkin jo siitä, että kalan savustuksesta tuolla tavalla amerikkalaisittain taitaa tulla meidän tämän kesän opettelujuttu - ainakin jossain määrin. Mutta tomaatit sensijaan menivät kerrasta nappiin. Niistä tuli upeita kertayrittämällä.

Halkaisin vaan tomaatteja verkkokoriin, ripotin jokaisen puolikkaan päälle aavistuksen hienoa sokeria ja hups, grilliin kalan kaveriksi.

Valmiit savustetut tomaatit ovat kuin puolikuivia, mutta mikä maku!

Smörin alkuperäisessä annoksessa savustetun tomaatin pariksi on tehty nokkospestoa ja riivitty mozzarellaa. Varmasti olisi hyvää. Minä ripottelin tomaatit kermassa keitettyjen nauriiden päälle ja tarjosin pihvin lisukkeena. Se nokkospesto olisi ollut kyllä kova.

Naurista, kermaa ja sinappia pannulle. Päälle pippuria ja ruohosipulia. Sinappi oli muuten Auran mainiota mallassinappia, joka on tuotenäyte.

Ja vielä vähän tiivistettynä opittua:

• Smokai tarvinnee ainakin kylmäsavustukseen grilliä tiiviimmän savustuspöntön. 
• Grillissä tuo matalalla lämmöllä hitaasti savustaminen tuottaa uskomattoman erilaisen lopputuloksen kalan rakenteeseen kuin mitä perinteinen savustuslaatikko. Savu ei myöskään ollut yhtään kitkerän makuista. 
• Kala on hyvä suolata etukäteen liemessä niinkuin useimmat ohjeet käskevät - eli hommaan on syytä varautua jo edellisenä päivänä
• Suomalainen savustuspuru on vähän turhan hienoa smokaille - meillä oli meidän isin tekemää omenapuulastua joka oli karkeampaa se toimi paremmin smokaissa -> paloi hitaammin. 
• Tomaatit tulivat savuisiksi ja olivat melkein parhaimmillaan heti savustamisen jälkeen. Jos niille kaataa öljyä, savun maku voimistuu niin paljon, että se voi olla suorastaan tyrmäävä. Maista ainakin ensin yhtä öljyllä ennenkuin kaadat kaikkien päälle öljyä. 

Postauksessa on mainittu yksi sinappipurkki, joka tuli tuotenäytteenä. Muuten kaikki tuotteet, vehkeet ja välineet ovat omin pennosin hankittuja eikä kukaan maksa meille niiden käytöstä tai niistä kertomisesta yhtään mitään;) 

Sukujuhannus ulkosaariston kivellä

July 1, 2013, 7:22 am

≫ Next: Haukilahden paviljonki

≪ Previous: Holy Smoke!

$

0

0

"Minusta siinä on jotain hienoa vaarantunnetta, kun paistaa lettuja ihan myrkyllisen kuuman grillin päällä muurikassa. Taikinan pitää olla niin löysää, että se jättää reunat pitksiksi; mutta koska se valuu keskelle lettua, reunoja pitää irrottaa koko ajan, etteivät ne ehdi palaa sillä aikaa kun lettu hyytyy tarpeeksi kääntämistä varten. Se on niin kiehtovaa, että voisin paistaa niitä koko päivän syömättä yhtäkään." - Nelle Juhannuksena 2013

Se on muuten tosi jännä, miten itselleni ehkä parhaiten jäikin juhannuksesta mieleen mahtavat yhteiskokkaukset. Niissä on varmaan vaan niin semmosta sopivaa tekemisen meininkiä. Huvitti, kun lähetin äidilleni kuvan itsestäni. Siinä oli varsinainen juhannusminiä; I:n valkoinen harsorätti huiviksi kietaistuna, posket punoittaen ja niskasta hiukset ihan hikisenä koko V:n puolen suvun ihmeteltävänä. Okei, olin toki siinä vaiheessa jo pyöräyttänyt pienen, 22 hengen pastan ja suoriutunut tiskistä ja palkitsin itseäni jääkylmällä Radlerilla. Kuvan nähtyään äiti viestitteli takaisin jostain omenoista ja puista - mitähän tuo oikeen mahtoo silläkää tarkoottaa? ;) Niin, ehkä se kauneus on myös vähän luonnekysymys; toisilla se luonne on vaan vetää sinne keittiön suuntaan ;)

Ja kun puista, omenoista ja ruokamuistoista juhannukselta kerran puhutaan, ehkä kirkkaimpana  mielessä pyörii kun sain nakikseni tehdä 5 kg jauhelihaa pihvit hampurilaisiin. No, onnistuin jopa tekemään niistä n. neljä, ennenkuin I ja hieman isompi serkkutyttönsä pamahtivat paikalle tekemään KAIKKI loput pihvit. :) Oli suorastaan liikuttavaa, miten pieni ihminen sulloi kaksin käsin jauhelihaa Sagaformin pihvimuottiin ja sanoi väleihin "möö-möö" ja taikinakokkareita ilmaan nostellen huokaili "mammmm". Äidin tehtäväksi jäi valvoa, ettei taikinaa syödä raakana, siivota muoteista yli pursuava massa ja irrottaa pihvit voipaperiarkkien erottamiin pinoihin. Pienet puursivat sitkeästi koko taikinan loppuun asti. Se oli maailman jännin hiekkakakkuprojekti - selvästi.

Pienet kädet saumattomassa yhteistyössä

Meillä oli siis tänä vuonna ohjelmassa ihan vanhanaikainen sukujuhannus. Vanhanaikainen siinä mielessä, että meitä oli koottu yhdelle ulkosaariston kivelle peräti 22 henkeä ja paikalle oli päässyt suurin piirtein koko V:n serkkukatras vanhempineen ja lapsineen, vauvasta vaariin. Kiitokset vaan vielä kaikille järjestelyistä ja erityisesti Riitalle ideasta. Ja mukavaahan meillä oli, kun vielä sattui mieletön säkä kelienkin kanssa - saaristossa ei satanut juuri lainkaan ja aurinko paistoi joka ikinen päivä. En muista, koska olisin viimeksi viettänyt juhannusta kun jonain päivänä ei olisi ollut vähintään tympeä sää. Nyt varmaan voisi vetää liidulla rastia seinään, mutta ehkäpä ne lasten katuliidulla kallioihin piirtelemät aarremerkit saavat riittää rukseista tällä kertaa.

Noin ison joukon ruokkiminen olisi voinut olla haaste, mutta onneksi meillä oli porukassa mukana salainen agentti Anu, joka pyörittää omaa pitopalveluaan. Menu oli ymmärtääkseni Anun käsialaa ja onneksi niin, sillä se oli ihan mielettömän hyvin onnistunut kokonaisuus. Siinä näkyi isompien ryhmien muonittamiseen tottuneen, kokeneen tekijän kädenjälki ja vaikka onkin tylsää kuormittaa ihmisiä vapaalla arjen töillä oli meidän onnemme että Anu oli jaksanut miettiä menua Riitan kanssa. Hyvää, persoonallista ruokaa joka sopi hyvin paikalliseen kesäkeittiöön eikä siinä ollut liikaa häröilyä jotta me muutkin pystyimme auttamaan ruuan tekemisessä ja saimme aikaan niitä hienoja yhteiskokkauksia.

Silliä, sillröraa, lohta kastikkeineen, kurkkuja, voita, rosalan limppua ja valtava kattila uutta perunaa.

Kun saavuimme, Anu oli tehnyt valmiiksi silli/kalapöydän ja keittänyt paikallisia uusia perunoita. Oli savulohta, sillröraa, paria sorttia silliä, saaristolaisleipää ja merisuolavoita sekä marinoituja avomaankurkkuja. Raikasta, simppeliä ja hyvää. Sellaisen knopin Anu antoi, että vaikka uudet perunat laittaa kiehuvaan veteen niin kun sitä vettä ja perunaa on 22:lle, määrät ovat niin suuria että perunoiden kettämiseen pitää varata 10 minuutin sijaan puolisen tuntia. Kylmät perunat kun viilentävät veden ja sillä menee aikansa nousta kiehuvaksi uudelleen. Tietysti vahdimme niitä potaatteja ihan haukkana, eteivät vaan pääse yli. Ja sitten vesi pois ja talouspaperia tai keittiöpyyhe kattilaan imemään höyryt.

Burgerit ovat kesäkeittiön superhelppo hittiruoka.

Illalliseksi saimme burgereita, joiden pihvit syntyivät tosiaan serkusten yhteistyönä. Minä vain yksinkertaisesti vaivasin jauhelihan suolan ja pippurin kanssa taikinaksi. Pihvit paistettiin ulkona kahdella muurikalla ja hampurilaisten väliin laitettiin oman maun mukaan ketsupin, sinapin ja valmiin hampurilaiskastikkeen lisäksi cheddaria, maustekurkkua ja parasta cole slawta Ever.

Tähän versioon laitettiin vähemmän majoneesia, mutta mukaan tuli myös sokerinen mausteliemi ja creme fraichea.

Ja tiedättekö mitä, minä näin miten se syntyi koska toimin pääkokkimme apuna ja siivutin kaalit kun Anu pyöräytti kastikkeen. Anu myös vinkkasi, että jos ei tuijottele kovin tarkasti E-koodien perään niin Lidlin Amerikka - viikoilla myytävät cole slaw maustesekoituspussit ovat myös ihan erinomaisia. Pitääpä joskus kokeilla. Mutta ensin kokeilen ihan tuota Anun perusversiota. Älyttömän hyvää oli.

Jokainen kokosi oman purilaisensa - lisukkeeksi oli maissia. Simppeliä ja silti ihan älyttömän hyvää.

Hampurilaispihvitaikina oli tosiaan ihan vaan 5 kg möntti puhdasta jauhettua nautaa, johon sekoittaesani laitoin varmaan 3-4 rkl rouhittua mustaa pippuria. Myös suolaa meni jonkin verran. Taisin uskaltaa laittaa sitä n. 3 tl vaikka enemmänkin olisi varmaan voinut. Mutta ei kukaan valittanut mitään, kun hamppariin kuitenkin tuli suolaista sinappia, juustoa ja kurkkua. Ilmeisesti alunperin idea oli ollut, että siihen taikinaan olisi murustettu ne kolme palaa auraa, mitä en tiennyt kun preppasin systeemeitä iltaruokaa varten. Niinpä Aura veisteltiin jokaisen hampurilaisen väliin sitten aina oman maun mukaan. Toimi hyvin niinkin, eikä pihvit ainakaan jääneet pannuun kiinni juustokohdistaan!:)

Kälyni oli vastuullinen lettumestari ja hän oli älynnyt ostaa oivariinia paistoon. Se oli tavattoman kätevää muurikan kanssa, joskin tämmöinen klosa olisi ehkä tarvinnut vielä kolmannenkin pullon... ;)

Seuraavana päivänä paistoimme lettuvastaavana toimineen kälyni kanssa lettuja lounaaksi. Taikinaa teimme semmoisen 10l sangollisen ja letut paistettiin kahdella muurikalla ;) Tiedoksi niille, jotka suunnittelevat tämmöisiä lettukestejä, niin yhteen normaaliin sankoon mahtuu semmoinen 8l maitoa. Loppu tila pitää varata munille ja jauhoille. Käyttämämme maito oli punaista, joten sekaan ei enää sulateltu voita. Munia laitettiin 2 kpl per litra maitoa, jauhoja meni n. 1,5 kg (sekä ohra- että vehnäjauhoa n. 1:2) ja suolaa ja sokeria laitettiin maistelemalla.  Määrästä tuli enemmän kuin nälkäinen joukko kykeni syömään - ehkä litra vähemmän olisi riittänyt tuolle joukolle. Mutta aika hyvä arvio tämmöisiltä perheenäideiltä :) Päälle laitettiin tietysti mustaa pippuria ja makeisiin omppusosetta.

Illallisvastuu oli jaettu. Anu perheineen otti päävastuun ja tarjosi oikean kornukopian lihoja; oli kokonaisena paistettua etrecoteta, jumalaisia lampaan sisäfileitä ja ihanaa pulled porkia johon oli erikseen napakan tulista mutta makeaa kastiketta. Lisukkeena oli tomaatti-sipulisalaattia kaikista erivärisistä ja -muotoisista  tomaateista. Minulle oli ohjeistettu tehdä salaattia ja koska tuollaisessa valtavan ihmismäärän kokoontumisessa kylmätila on aina vähissä, olin valinnut sellaisia salaatteja jotka eivät välttämättä viileitä kaipaa. Tein vanhaa tuttua, mutta erinomaisesti helteisiin soveltuvaa kurkku-melonisalaattia mintulla (ilman fetaa, että lapsetkin tykkäisivät) ja modauksen siitä April Bloomfieldin kikhernesalaatista jonka ohjeen bloggasin jo jonkin aikaa sitten.

Modauksen, koska tollo unohdin kotiin tahinipurkin ja salaattia varten hankkimani fetan. No, minulla oli mukanani purkki garam masalaa ja niinpä nakkasin sitä pannulle öljyyn ja paistoin kikherneet siinä. Lisäksi sitten kaikki muut aineet kuten Aprilin salaatissa; paahdettu mausteseos, seesaminsiemeniä, hyvää oliiviöljyä, paljon sitruunaa, korianteria ja sipulia eikä kukaan tiennyt, että salaatin piti alunperin olla jotain ihan muuta. :) Hyss, eikä kerrota kellekään! ;)

Seuraavan päivän lounas oli minun vastuullani, mutta ohje oli Riitan. Ajatuksena oli tehdä paistettua tomaatti-mozzarellapastaa niissä muurikkapannuissa.

En ollut koskaan keittänyt kolmea kiloa kuivapastaa. Oikeasti. se on ihan HIMMEÄ määrä pastaa. Ja näin retrospektiivissä on tietysti hyvä todeta, että ENSI kerralla keitän pastan kahdessa pienemmässä kattilassa yhden suuren sijaan. Lisäksi laitan toisen pastan kiehumaan 10 min sen jälkeen kun toisen, jolloin ne valmistuvat vähän eri aikaan. Miksi?

Sen verran pihisteltiin tiskeissä, että käytimme yhteisillä ruokahetkillä paperilautasia. Se kyllä helpotti kummasti, enkä edes usko että mökillä olisi ollut tarpeeksi lautasia ja aterimia kaikille :)

Koska kun pastaa on valtava määrä, sen kypsyminen kestää aika kauan. Sellaista kattilaa on myös hankalaa käsitellä, koska sellaista siivilää ei olekaan missään kotikeittiövälineistössä, mihin se koko pastamäärä mahtuisi jos kansi luiskahtaa. Sitä ei myöskään saa huuhdottua kylmällä vedellä mitenkään järkevästi, jolloin sen kypsyminen jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.... Mistä johdosta kun se pasta olisi vielä tarkoitus paistaa erissä niin ylikypsyminen on lähes väistämätöntä. Lisäksi semmoinen himmeä määrä vettä kestää lämmitä lähemmäs 45 min ennenkuin se oikeasti kiehuu. Ja kuten perunoissa, kolme kiloa pastaa viilentää.... Arvaatte varmaan.

Mutta vaikka ehkä hieman liian kypsää, pasta oli hyvää ja teki kauppansa hienosti. Kolmelle kilolle kuivapastaa muuten tarvitaan sitten pari kiloa tomaatteja kuutioina, 2 kg mozzarellaa, ainakin puolisen litraa öljyä, kokonainen valkosipulinpää (tai kaksi jos niin tykkää), iso läviköllinen basilikaa ja reippaasti mustaa pippuria. Lisäksi makupohjaan laitettiin silputtua timjamia ja rosmariinia. Laitoin silputut valkosipulit, rosmariinit ja timjamit öljyyn ja sitä seosta oli ehkä parisen desiä.

Pienemmissä erin tehtynä mausteseos laitetaan siis kuumaan wokkiin ja keitetty, valutettu pasta kipataan siihen päälle. Sitten pinnalle mozzarellaa ja kuutioitus tomaattia. Kun seos on saanut vähän ruskeaa paistopintaa, sitä käännellään muurikassa ja päälle ripotellaan mustaa pippuria, basilikaa ja hyvää oliiviöljyä. Sitten vaan ääntä kohti.

Tässä megamittakaavassa totesin, että mustapippuria on hankalaa saada rouhittua pastaan lennosta ja nakitin V:n serkun pilkkomaan tomaatit ja V:n rouhimaan niiden päälle mustaa pippuria jo valmiiksi sillä aikaa kun minä säädin sen pastan kanssa ja prosessoin yrtit, valkosipulit ja basilikat.

Jossain välissä kahviteltiinkin - teimme jälleen kälyni kanssa voimien yhdistämisen ja täytimme kermalla ja mansikoilla tuomiamme torttu- ja marenkipohjia ihan perussettiä ja kuvakin taisi jäädä ottamatta. Oho. :)

Koko menun kustannusarvioksi tuli vissiin jotain rapiat 40,- per yli 12v osallistuja. Mukaan mahtui vielä aamupalaleipiä ja -juustoja, munia ja jotain leikkelettä. Vinkkinä muuten - sillä muurikalla saa tehtyä myös hauskoja aamupalaleipiäkin kun silppuaa kahden paahtiksen väliin juustonkannikoita (tai cheddaria, jota jäi), punasipulia ja kinkkua. Tai mitä nyt kenenkin jääkaapista ylipäätään sattuu löytymään. Sitten kokoaa leivän ja kastaa sen molemmat puolet muna-kerma-maitoseoksessa. Sen jälkeen voita muurikkaan ja molemmat puolet kullanruskeiksi. Etenkin nuoret miehet tervehtivät leipiä suurella innolla. :)

V kävi katsomassa kokkoa ja nappasi hienon sinisen kuvan.

Semmoinen se oli tämän vuoden yöttömän yön valvonta - vaikka täytyy tunnustaa, että minulta jäi saaristoaiskokko näkemättä; kömmin pikkumiehen viereen nukutuspuuhiin ja taisinpa sitten itsekin nukahtaa siihen raikkaan saaristolaisilman väsyttämänä.

Haukilahden paviljonki

July 2, 2013, 4:19 am

≫ Next: Seesaminsiemeniä kantarellipastassa eli terveisiä meikäläisen lentävästä kesäkeittiöstä

≪ Previous: Sukujuhannus ulkosaariston kivellä

$

0

0

Tämä alkukesä on mennyt aika nopeasti. En oikein edes tajua mihin aika on kulunut. Joka tapauksessa olemme päässeet mökille harvemmin kuin varmaan koskaan ja sen takia on pitänyt välillä päästä vähän kotoa poiskin, toisten ruokiin.

Silloin edellisellä hellejaksolla ihmettelimme eräänä sunnuntaina että minne ihmeeseen Espoossa pääsisi syömään lounasta tai brunssia meren äärelle? Oikeasti paikkoja ei ollut ihan hirveän montaa tarjolla. Ja sitten kun vielä miettii, että paikan pitäisi olla paitsi auki sunnuntaina, meren äärellä myös sillä tavalla lapsiystävällinen, että meidän touhutoope ei aiheuta kohtuutonta ahdistusta muille ruokailijoille vaikka hän haluaisikin poistua pöydästä välillä tekemään jotain muuta. Lopulta päädyimme tuttujen suosituksesta Haukilahden paviljonkiin.

Alkupalapöytä oli runsas ja huolella laitettu

Paikkana paviljonki oli ihan loistava meidän tarpeisiimme; pihalla oli iso terassi, josta löytyi varjoisampaakin paikkaa taaperon kanssa syömiseen ja lämpö oli monta astetta viileämpi kuin jo tukalaksi käyneellä kotipihallamme. Ruokakin oli ihan hyvää; etenkin alkupalapöytä oli ihan vakuuttavan runsas ja kalat olivat hyviä. Pääruuan kanssa kyllä kävi niin, kuin useimmat kokeneet brunssikävijät varmaan jo arvaavat - kaikki on panostettu alkupalapöytään ja pääruoka on valju esitys asiastaan.

Pääruoka ei kyllä viehättänyt - mauton ja persoonaton.

Minä otin paistettuja perunoita ja kalaa, mikä oli selvä virhe. Perunoissa ei ollut yhtään suolaa. Kala oli mautonta, ylikypsää ja sen päälle oli kehitetty jokin käsittämätön kastike jonka konsistenssi vaikutti joltain kouluruokalan juustokastikkeelta. V:llä kävi paremmin - hän otti sienillä täytettyä jauhelihapihviä, joka maistuikin jollekin. Jälkiruokaa haukilahdessa ei ole eikä kahvi kuulu buffaan automaattisesti.

Mikään halpa paikkahan paviljonki ei ole, etenkään sunnuntaisin. Buffa kustantaa 24,80 per nenä ja se sisältää tosiaan alkupalat, pääruuan, leipiä ja salaattia sekä ruokajuomaveden. Maidot, viinit ja kahvit pitää ostaa erikseen jos niitä haluaa.

Listalta voi myös tilata vaikka buffa on katettu ja viereisiin pöytiin laskeutuneet salaatit, burgerit ja pastat näyttivät ihan hyviltä ja runsailta. Niitä voisi kokeilla ensi kerralla. Mutta vaikkakin kallis hinta-laatusuhteeltaan, vaihtoehtojen vähyydestä johtuen Haukilahden paviljonki oli ihan hyvä kokemus ja I ihmetteli veneitä, autoja ja laivoja pitkään, ennenkuin halusi päästä tekemään tuttavuutta naapuripöytien nuorten naisten kanssa. :) Tuosta pikkumiehestä taitaa olla kasvamassa varsinainen veijari - käy aina juttelemassa paikan näteimmille nuorille naisille täysin estottomasti kädet heiluen.

Mutta joo, kyllä Espooseenkin mahtuisi minusta yksi tai kaksi kilpailevaa ja rentoa lounaspaikkaa. Ihan täydellistä on, jos lounasta saisi sunnuntaisin  klo 11 eteenpäin joustavasti, niin että tämmöiset pikkulapsiperheet pääsevät siitä sitten omaan tahtiinsa onnellisesti päiväunille. Tiedättekö sellaisia paikkoja? Saa vinkata.

Seesaminsiemeniä kantarellipastassa eli terveisiä meikäläisen lentävästä kesäkeittiöstä

July 9, 2013, 4:26 am

≫ Next: Kurpitsaa kolmella tavalla

≪ Previous: Haukilahden paviljonki

$

0

0

Jos linnunradan liftarin tärkeimmät varusteet matkalla tuntemattomiin paikkoihin olisivat pyyhe ja linnunradan liftarin kaikkitietävä käsikirja, alan vähitellen tulla siihen johtopäätökseen että lentävän kesäköksän must-have varusteisiin pitäisi aina kuulua pieni maustelaatikko ja mustapippurimylly. Ja jos kerran pakkaa mukaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta kuivatusta timjamista anispippuriin, niin erityisesti sitä mustaa pippuria ei kannata jättää kotiin ajatellen, että kyllä sitä nyt joka paikasta löytyy. ;) Sillä löytyy ja ei, jauhona ja kokonaisena - mutta jos ylipäätään löytyy niin yleensä ainakin ilman myllyä ja hyvin ikääntyneenä vuosikertaversiona.

Uskottavan kesäköksän varusteisiin pitäisi kai kuulua myös oma veitsi. Varmaan useimmat kanssabloggaajista nimeäisivät sen kyllä jopa listan ensimmäiseksi. Ja vaikka punnistsin sitä kyllä tovin kädessäni, tällä kertaa veitsi jäi kuitenkin kotiin. Eikä se onneksi haitannut lainkaan, sillä retkillämme uusiin keittiöihin olemme osuneet paikkoihin joissa veitset ovat ollet ihan ilahduttavan teräviä.

Ja kun täysin rehellinen olen, automme alkoi kyllä olla lähtiessä niin järkyttävän täynnä, että edes pikkiriikkisen veitsilaatikon ujuttaminen niin tiiviisti pakatun tavarapinon väliin olisi varmaan ollut mahdotonta. Ainakaan en halunnut edes yrittää, joten tuumasin että kai ne sipulit jollain siellä reissussa paloiksi saa.

Meikäläisen tämän vuoden setti - köh, vähän runsaampi kuin yleensä.

Olen harrastanut jo pitkään jonkinlaisen (kuiva)maustekokoelman raahaamista mukaan retkille. Se on siitä kätevää, että mausteet eivät paina paljon repussakaan, eivätkä yleensä vie edes paljon tilaa. Ainakaan, jos malttaa tyytyä muutamaan hyvin valittuun maustesekoitukseen... Mutta olen hyvin tyypillisen lomalaisen lailla ladannut aika paljon henkilökohtaisia odotuksia siihen, mitä haluaisin kokata tällä kesälomalla joten saattaa olla että hieman innostuin ;)

Kesällä kun elellään keskellä parasta tuoreiden vihannesten, marjojen ja sienien sesonkia mausteilla saa helposti aikaan tutuista jutuista jotain uutta ja erilaistakin. Rajallisessa setissä on sekin hyvä puoli, että se   rohkaisee jonkinaliseen luovaan hulluuteen matkan varrelta löydettyjen raaka-aineiden kanssa. Tällä kertaa meni ehkä vähän rajallisesta rajattoman suuntaan, kun pakkasin mausteita, siemeniä, tahnoja, öljyjä, hunajaa ja etikoitakin mukaan. Ihan kaikkea ei ole tarvittu, sillä kesäkokkaus on luonteeltaan kuitenkin semmoista huoletonta ja yleensä nopeaa. Auringon paahtaessa tajuaa yhtäkkiä mitä kello on ja ruuanlaittoa säätelee muutenkin enemmän kello kuin näläntunne. Sillä kyllä se nälkä sieltä hyökkää, vaikkei sitä niin tajuaisikaan auringossa kölliessä.

Hyvää oliiviöljyä, juoksevaa hunajaa ja chiliöljyä - näillä pääsee pitkälle.

Kaikista parhaiksi mukaan otetuiksi jutuiksi ovat osoittautuneet jeera, korianterin siemenet, chiliöljy, hyvä oliiviöljy sekä seesamin-, kurpitsan- ja pinjansiemenet. Pari valmista paprikahenkistä mausteseostakin on tullut tarpeeseen kuten myös garam masala. Hyvä suolakin on ollut kullan arvoista ja sen mustan pippurin unohtaminen kyllä harmitti pari kertaa. Ja koska minulla on selvästi ollut tänä alkukesänä tämmöinen "siemenkausi" meneillään niin olen tykännyt kylvää noista seesamin ja kurpitsansiemeniä vähän joka paikkaan. Myös tahnamuodossa. Mukaan tuli pakattua seesaminsiementahnaa (tahinia), kurpitsansiementahnaa ja maapähkinätahnaa (maapähkinävoita), joilla olen maustellut salaatteja sekä paistettuja nuudeleita. Inkivääri olisi ollut kätevämpää ottaa myös tahnana mukaan - minulla oli vain juurakko ja se pitää tietysti ensin kuoria ja sitten vielä silputa hienonhienoksi. Ja ihan kaikista kesäkeittiöistä ei välttämättä löydy sellaista leikkuulautaa, jolla kehtaisi silputa noita vahvemman makuisia sipuleita, chilejä ja inkiväärejä.

Shalotti- valko ja kesäsipuleita tai chilejä ei kannata pilkkoa kenenkään puisella leipälaudalla ;)

Chilien osalta muuten tuo kaupasta mukaan jäänyt chiliöljy on ollut ihan voittajan valinta. Koska mukana on ollut lapsia joka ruualla chiliöljyllä saa ruokaan pientä ryhtiä tekemättä siitä kuitenkaan tulista. Ja ne jotka tulisemman perään sitten ovat, voivat lorauttaa oman annoksensa päälle sitten vähän enemmän chiliöljyä. Se myös säilyy ihan erinomaisen hyvin ihan huoneenlämmössä. 

Vähän niukemmalla välineistöllä kokatessa on tärkeää miettiä asioiden tekojärjestys niin ei tule paniikki.

Kesän ekoista kantarelleista tein pastaa. Ihan simppeliä, mutta erinomaisen raikasta ja hyvää tästä tuli. Salaisena aseena laitoin kanttarellien mukaan paistovaiheessa kaksi hyppysellistä (sormien väliin pieni määrä) jauhettua jeeraa, joka nosti sienistä esiin vähän uusia vivahteita. Lisäksi paahdoin pastan joukkoon seesaminsiemeniä ja kuullotin shalottia. Lopuksi hyvää mozzarellaa, tuoretta basilikaa ja oliiviöljyä. Ja tälle pastalle sopii hyvin leveä nauhapasta. Minä löysin kaupasta vain tagliatellea, mutta pappardelle (vähän leveämpi kuin tagliatelle) olisi ollut vielä parempi.

Alkossa meitä usein palveleva nuorimies kuunteli käsienheilutteluani ja päätyi tarjoamaan pastan pariksi  Laforge Chardonnayta. Hieman tammisempi ja runsaampi Chardonnay meni hyvin paahdettujen seesaminsiementen pähkinäisten ja kantarellien täyteläisten makujen kanssa. Hyvä valinta jälleen, ei siinä mitään. Jollain lailla viini teki ruuasta vielä runsaamman ja tavallaan pirskahtelevamman. :) Taas tosi asiantuntevaa settiä meikäläiseltä, mutta hyvä pari on hyvä pari. :)

Yours truly lapsuusmuistoihinsa uppoutuneena.

Pasta naustikeltiin istuskellen peilityynen järven rantaan viettävillä aurinkoportailla. Lapset kipittivät ruualle suoraan järvestä ja kietoutuivat pyyhkeisiinsä jo hieman hytisten. Ruokaa syötiin siinä ulkona, paperilautasilta  lämpimässä auringonpaisteessa.

Jotenkin juuri sellaisina minäkin muistan ne parhaat lapsuuden kesät - lämpimästä järvestä maltettiin poistua vasta kun huulet olivat siniset tai kun äiti oli ennakoinut ruuan juuri sopivasti ja nälän olemassaolon tajusi vasta vedestä poistuessa. Ja sitten kun oli syöty, köllttiin hetken auringossa laiskasti kuin mummon kissimirrit. Ja kun tuli taas kuuma, molskahdettiin takaisin uimaan, kahlaamaan ja tutkimaan lämpimiä kiviä, erikoisia kasveja ja jalkojen vieressä hopeisina puikkelehtivia pikkukaloja.

Mozzarella-kantarellipastaa seesaminsiemenillä (4-5:lle)

n. 3 tagliatellekerää per ruokailija + yksi ekstra (reilu puoli pussia)
Runsaasti vettä
1 tl suolaa

2-3 rkl seesaminsiemeniä
litra kantarelleja
1-2 banaanishalottisipulia (tai kolme tavallista shalottia tai muutama kesäsipuli)
n. 4 hyppysellistä jeeraa (alle 1/2 tl )
tilkka chiliöljyä (n. 1 tl?) + voita paistamiseen
 n. 1/2 isosta ruukkubasilikasta (lehdet)
sormisuolaa
loraus hyvää oliiviöljyä
2 pienehköä palloa hyvää bufala - mozzarellaa (n. 1/2 palloa per nenä)
(mustaa pippuria - meilä ei ollut mutta voit laittaa jos haluat)

Laita keitinvesi kuumenemaan kiehuvaksi. Paahda kuivalla, kuumalla paistinpannulla seesaminsiemenet pari astetta tummemmiksi ja siirrä sivuun erilliseen pieneen kippoon.

Sillä aikaa kun vesi kuumenee kuullota shalotti tilkassa öljyä ja kaada sitten pastan tarjoilukulhoon odottamaan. Paista kantarellit kahdessa-kolmessa erässä laittaen ensin pannuun tilkka chiliöljyä, iso klimppi voita ja anna voin sulaa. Laita sitten mukaan hieman paloiksi revityt kantarellit (pienet voi laittaa kokonaisina) ja ripsauta päälle pari hyppysellistä jeeraa. Paista sieniä, kunnes ne saavat vähän kaunista väriä ja tuoksuvat hyvältä. Toista sama lopuille kantarelleille laittaen valmiit sienet pastan tarjoilukulhon pohjalle odottamaan.

Kun pastavesi kiehuu lisä suola ja pastat. Keitä kunnes pasta on al dente eli kypsää ja vielä hyvän purutuntuman omaavaa. Yleensä n. 2 min vähemmän kuin pussissa sanotaan, mutta maista pastaa niin tiedät.

Valuta pasta ja laita se kuumana kantarellien päälle ja kaada mukaan n. puolet seesaminsiemenistä. Sekoita ja lorauta mukaan vähän hyvää oliiviöljyä.  Riivi sitten pastan mukaan mozzarella, sekoita hieman ja koristele basilikan lehdillä ja lopuilla seesaminsiemenillä.

Tarjoile heti.

Kurpitsaa kolmella tavalla

July 10, 2013, 12:03 am

≫ Next: Paistettuja nuudeleita rapealla bataatilla ja mietteitä matkalta maalaiskauppaan

≪ Previous: Seesaminsiemeniä kantarellipastassa eli terveisiä meikäläisen lentävästä kesäkeittiöstä

$

0

0

Sisareni on rakastunut. Nimittäin siihen taannoiseen kesäkurpitsasalaattiin, jota tarjosin kun hän kävi kylässä. Itse en toki asiaa tiennyt, mutta äiti juorusi että sitä on tehty jo monta kertaa sen jälkeen. Tämä salaatti on tavallaan muunnelma samasta aiheesta, sillä kesäkurpitsa suikaloidaan tässäkin ohueksi juustohöylällä, kuorimaveitsellä tai mandoliinilla jos sellaisen omistaa. Jos ette ole koskaan kokeilleet, suosittelen lämpimästi sillä kesäkurmitsa todellakin saa rakastettavia ominaisuuksia siipaloituna.  :)

Ja mikä parasta, kun tuunasin kastikkeen siitä juoksevasta hunajasta, kurpitsansiementahnasta ja sitruunasta, tästä tuli ihan uudenlaista ja hyvää. Päälle paahdettiin vielä kurpitsansiemeniä ja ripoteltiin lehtipersiljaa.

Vaikka äkkiseltään ajateltuna salaatti ei kuulosta kovin ihmeelliseltä, jauhetun kurpitsasiementahnan, tuoreen, rapean kurpitsan ja paahdettujen kurpitsansiementen yhdistelmä on erinomaisen rikas. Vähän sama kun paprikaa laittaa pataan kolmella tapaa (paahdettuna, jauheena ja tuoreena), lopputulos on ihan erilainen kuin voisi kuvitella.

Tarjosin tätä ystäväni mökillä grillatun siian kaverina. Lisäksi teimme vielä perunasalaatin tähteeksi jääneistä uusista perunoista ja minttuista punasipulilisäkettä. Vähän nauratti, kun siinä pöydässä aloin muistella että: "sipulien ohje on sellaisesta Marja Lindforsin Cucina Povera - kirjasta jonka olen saanut lahjaksi... Ööö... Sinulta!":)

Mutta ehkä se oli paras todistus siitä, että tuo lahja oli todella mennyt käyttöön kun noitakin sipuleita tulee tehtyä edelleen silloin tällöin. :)

Kesäkurpitsaa kolmella tavalla - salaatti 

2 kesäkurpitsaa pestynä, kanta poistettuna ja halkaistuna pituussuuntaan.
n. 1/2 dl kurpitsansiemeniä

kastikkeeseen:
1,5 tl kurpitsansiementahnaa
1,5-2 tl juoksevaa hunajaa
vajaa 1/2 dl hyvää öljyä
1/2 sitruunan mehu (tai valkoista balsamicoa)
hippunen suolaa

Pinnalle lehtipersiljasilppua

Siivuta kesäkurpitsa pituussuuntaan soveltuvalla välineellä - juustohöylä tai kuorimaveitsi käy hyvin. Voit halutessasi jättää siemnosaa siivuttamatta tai poistaa sen etenkin jos se on kovin pehmeää. Pakollista se ei ole - minä siivutin koko kurpitsan.

Paahda kuivalla, kuumalla pannulla kurpitsansiemenet niin että ne vähän pullistuvat ja alkavat poksua. Siirrä sivuun odottamaan.

Sekoita kastikeaineet tasaiseksi, tarkista maku ja lisää suolaa jos tarvitsee.

Säästä pinnalle hieman lehtipersiljasilppua ja paahdettuja siemeniä. Sekoita muuten kaikki salaattiaineet keskenään ja laita tarjoiluastiaan. Koristele ja tarjoa.

Vinkki: tämä salaatti säilyy ja maustuu kun sen laittaa jääkaappiin joten sen voi hyvin tehdä myös etukäteen ja jos sitä jää tähteeksi, siitä on iloa seuraavanakin päivänä.

Paistettuja nuudeleita rapealla bataatilla ja mietteitä matkalta maalaiskauppaan

July 11, 2013, 3:37 am

≫ Next: Mikä sopii kikherneille sopii perunalle?

≪ Previous: Kurpitsaa kolmella tavalla

$

0

0

Minusta tuntuu, että Suomesta on pikkuhiljaa kehittymässä kirpparien luvattu maa. Kesälomalaiselle pienen pitäjän kirpparikeskusta voi olla seikkailu ja kadoneen maailman aareaitta, mutta askartelu-, lastentarvike-, varaosa-, vaate- ja sekatavaraliikkeiden katoaminen ja ikkunoihin ilmestyvät käsin tekstatut "Kirppis" - laput eivät valitettavasti kerro trendikkään hipsterikulttuurin rantautumisesta maakuntiin.

Kun kävelin Isojoen hautausmaalla viemässä vaarini haudalle paria suurta verenpisaraa mietin, että nuo kaikki kirppikset kertovat omaa, tietyllä tavalla kaihoisaa tarinaansa pienten kuntien väestö- ja elinkeinorakenteesta.

Kirppislöydöt yhteensä 6 eur

Sillä vaikka näin kesällä on ihanaa mennä teiden varsille pystytetyille kirppareille tekemään löytöjä, mummulapitäjän ja oman kotikunnankin asteittainen muuttuminen ruokakaupan ympärille rakentuvaksi kirpparikyläksi saa mielen pakostakin vähän haikeaksi. Vaikka kirppari onkin löytämisen symboli, kirpparille vapautunut liiketila kertoo myös omaa tarinaansa pakon edessä luovuttamisesta, päättyneistä unelmista ja ruususen unta näkevästä kaupungista joka odottaa prinssejä ja prinsessoitaan keltaisen ja valkoisen maalin karistessa kirkon kellotapulin seinästä.

Kesä kuitenkin näkyy kaikkialla tervetulleina aaltoina uinuvan järven tyyntä pintaa rikkomassa; pienen kaupan rouva hymyilee uteliaasti ja rientää palvelemaan vierasta perhettä jonka suloinen pikkumies seisoo keskellä kauppaa uutukainen Plaston rekka-auto käsissään, määrätietoisesti etsien kassaa. Sillä meidän perheessä äiti pitää tarkkaa kirjaa siitä, että kaikki maksetaan ennenkuin mitään avataan. Vaikkei tässä kaupassa istutakaan markettikärryssä kaupan tavara on kaupan tavara.  Ennenkuin kassa sanoo piip ja äiti maksaa, sitä ei avata eikä oteta käyttöön. Ja jos välipalaa pitää olla kesken kauppareissun se otetaan äidin käsilaukusta eikä kärrystä. Ja viesti on mennyt suorastaan hymyilyttävän hyvin perille; melkein kaksivuotiaani kantaa juhlallisesti ja kuuliaisena luvattua rekkansa kassalle ja katsoo vakavana, sanaakaan sanomatta kirkkailla silmillään kassatädin sieluun asti; "Tämän rekan äiti lupasi - se on aarteeni. Piippathan sinä tämän ja saanhan sen sitten varmasti takaisin?" 

Maalla huomaan tämän tästä jonkun katsovan peräämme uteliaasti. Toinen ei vaan malta olla kysymättä suoraan kenenkäs sukulaisia sitä ollaan? Ties vaikka naapuriin olisi tullut joku kylään. Ja yleensä he tuntevat äidin, isän, mummon tai jonkin kaukaisen sukulaisen ainakin. Ja yhtäkkiä emme olekaan enää täysin vieraita vaan oikeastaan ihan oman kylän flikkoja - melkein kuin sukua.

Kun nuudeleita paistetaan pienellä pannulla, ne kannattaa jakaa useampaan erään. Kypsä liha vasta lopuksi eikä kuten kuvassa! Nimim. opin ekan pannullisen jälkeen...

Kesällä pieni kaupunki tuntuu hengittävän vapaammin ja touhuavan suorastaan iloisen puuhakkaasti. Pienen kyläkaupan hyllyissä on mistä valita; on kukkakaaleja, tuoreyrttejä, hedelmiä ja erikoisjogurtteja. Runsaan lihatiskin takana kauppiaan rouva seisoo ylpeänä: kerrankin voi tilata kunnolla tavaraa kun piha on täynnä kesämökkiläisten autoja. Minä huomaan nopeasti, että yritän toimia samalla reippaalla rutiinilla kuin omassa lähikaupassani ja se tuntuukin yllättäen väärältä; liian agressiiviselta ja hätäiseltä. "Mihinkähän tuollakin on nuon kiirus, johan nuo tavarat kerkiää hyvin pakkaamahan ennen seuraavaa?" Ja niinhän se on. Seison hieman typeränä passissa pakkauspäässä kassaa kun kassa vielä vähän epävarman oloisena piippailee tavaroitani verkkaiseen tahtiinsa. Edellinen asiakas siirtyy vasta nyt pakkaamaan omia tavaroitaan ja katsoo toimintaani vähän paheksuvan oloisena.

Ehkä kaikki ei sittenkään ole muuttunut niin paljon lapsuuden kesistä - kaupunkilaiset tuntuvat hosuvan päättömästi suu tiukkana viivana jonkin oman näkymättömän voimansa riivaamina ennenkuin sitten viimein ymmärtävät rauhoittua, nostavat katseensa kenkiensä kärjistä ihmisten silmiin ja hymyilevät varovasti. Sitten he ehkä huomaavat miten hyvälle kesäinen niitty tuoksuu ja miltä soratie kuulostaa polkupyörän renkaiden alla. Saattavatpa nuo malttaa jopa pysähtyä ihmettelemään ulkona käyskeleviä lehmiäkin ja osoittamaan lapsilleen että: "Katso muru, lehmä! Maito tulee lehmistä; muu-muu"

Tämä ruoka syntyi grillissä Nigelin tapaan tehdyn sisäfileen jämistä - mutta käy tähän myös muunkinlainen ohuelti suikaloitu nauta edellisen päivän grillauksista. Eikä mikään estä wokkaamasta suikalelihaa - tai käyttämästä vaikka grillikanan jämiä. Tietysti, jos naudan vaihtaa kanaan tai vaikka kantarelleihin, luonne muuttuu hivenen mutta haitanneeko tuo? Hyvää oli. Erinomaista suorastaan. Palanpainikkeeksi juotiin tummaa ja pehmeänmakuista Gauloise Brune - olutta joka oli erinoamisen hyvää tämän herkun kanssa. Sitä saa siis alkosta.

Näillä mausteilla nuudeleista tulee suht miedosti maustettuja, tottumattomammankin suuhun sopivia. Mutta ruuassa  on silti jotain kaikuja ihan oikeista, autenttisista aasiamauista joita voi sitten halutessaan vahvistaa lisäämällä makupohjaan seesamiöljyä, kaffirlimen lehtiä, chiliä ja kalakastiketta. Myös porkkanatikut sopisivat ruokaan hienosti ja rapeista bataattilastuista tulee paitsi hyvää makua, myös kivaa rouskuvaa purutuntumaa. Mutta kesällä ei kannata stressata jos jotain ei löydy - käytetään mieluummin sitä mitä sattuu paikallisesta kaupasta löytymään ja mukana olemaan. Ja kai minä lopultakin haluan tällä tekstillä sanoa, että käyttäkää niitä paikallisia palveluita lomalla. Se lienee paras tapa varmistaa, että ne ovat siellä vielä sittenkin, kun ne teidän lapsenne menevät lomalle mummolaansa.

Paistettuja nuudeleita ja bataattilastuja (4-5:lle)

1 bataatti
öljyä uppopaistamiseen
2-3 rkl seesaminsiemeniä
5 kerää kokojyvänuudeleita
loraus chiliöljyä
palanen inkivääriä
2 valkosipulin kynttä silppuna
1 sitruunaruoho
3-4 tl maapähkinävoita
limen tai sitruunan mehu
2 kevätsipulia
nippu korianteria

naudanlihaa ohuina siivuina tai vaikka paistettuja kantarelleja tai grillikanan paloja

Lisäksi voit laittaa (jos haluat tai löytyy - ei pakollista, mutta antaa autenttisemman lopputuloksen)
kaffirlimen lehtiä (lisätän pannulle, makupohjaan)
1-2 rkl kalakastiketta (lsiätään pannulle nuudelien päälle)
1-2 rkl seesamiöljyä (lisätään pannulle, nuudelien päälle paiston lopussa)
tuoretta chiliä ohuina siivuina  (koristeluun lopuksi)

Kuori bataatti ja siivuta sitten loppu bataatti kuorimaveitsellä ohuiksi lastuiksi talouspaperin päälle.

Paahda seesaminsiemenet kuivalla, kuumalla pannulla pari astetta tummemmiksi.

Laita öljy kuumenemaan ja kun se on n. 180 asteista (bataatinpala alkaa kiehua ja nousee pintaan) paista bataatit erissä kullanruskeiksi ja nosta reikäkauhalla tai pienelläterässiivilällä kuivamaan puhtaan talouspaperin päälle. Ripsauta valmiille bataateille kevyesti suolaa.

Laita nuudelien keitinvesi kuumenemaan.

Kuori inkivääri ja hienonna se veitsellä hienoksi. Silppua myös sitruunaruoho sekä kuorittu valkosipuli ja suikaloi kevätsipulit: varret ja mukula eri pinoihin.

Kun keitinvesi kiehuu, laita sinne teelusikallinen suolaa ja lisää nuudelit. Anna kiehahtaa sen verran, että hieman pehmenevät - pari minuuttia riittänee.

Laita sitten isoon paistinpannuun tai wokkiin tilkka öljyä ja puolet silputuista inivääreistä, valkosipulista ja sitruunaruohosta. Lisää iso teelusikallinen (tai pari pienempää) maapähkinävoita ja sekoita nopeasti niin että seos kiehahtaa. Lisää sitten sipulien mukulaosista puolet ja puolet valutetuista nuudeleista. Paista niin että saat sinne tänne kaunista väriä. Lisää kypsä liha vasta lopuksi jotta se vain vähän lämpenee, muttei oikeastaan enää paistu. Jos käytät raakaa suikalelihaa, se kannattaa paistaa erikseen ja maustaa ainakin pippurilla, kalakastikkeella ja chiliöljyllä. Kaada paistetut nuudelit tarjoiluastiaan, ripottele päälle seesaminsiemeniä, bataattilastuja ja korianteria sekä purista vähän limetin mehua.

Toista, kunnes kaikki nuudelit on paistettu. Koristele lopuilla siemenillä, korianterin lehdillä ja bataattilastuilla. Tarjoile heti hyvän, täyteläisen oluen kanssa.

---

Mikä sopii kikherneille sopii perunalle?

July 11, 2013, 10:17 am

≫ Next: Mac'n cheese - klassikko hyvistä juustoista

≪ Previous: Paistettuja nuudeleita rapealla bataatilla ja mietteitä matkalta maalaiskauppaan

$

0

0

Kun ruoka piti keksiä äkkiä, tuumasin, että hieman liian pitkään jääkaapissa viihtyneet uudet perunat pitäisi varmaan keittää. Ja siinä perunoita pestessäni mietin miten tavattoman tylsää on, jos pelkästään keitän nämä hieman jo ikääntyneet pikkuperunat.

Niinpä sitten tein saman soosin tahinista, sitruunasta ja paistetusta jeera-korianteriseoksesta kuin Aprilin salaatissa ja nappasin lohkottujen, kypsien perunoiden päälle vielä penkistä itse kasvatettua korianteria paahdettujen seesaminsiementen lisäksi. Voi taivas se korianteri oli Hyvää. Ja koko settikin. Raastoin perunoille marinadin lisäksi vielä sitruunan kuoretkin, kun oli luomusitruunaa enkä malttanut tuhlata kuorta.

Mutta tiedättekö mitä? Tänään se vasta hyvää oli, kun paistoin tähteeksi jääneet perunat I:lle ja minulle lounaaksi valkosipulisessa öljyssä. Uh oh. Suosittelen tosiaan.

Mac'n cheese - klassikko hyvistä juustoista

July 12, 2013, 1:01 am

≫ Next: Suklaabrownies ja ahomansikoita

≪ Previous: Mikä sopii kikherneille sopii perunalle?

$

0

0

Meillä on ollut vähän heikkoa tuuria mökkeilyn kanssa tänä vuonna. Viimeisin missaus kävi juuri ennen lomaa, kun sairastuin johonkin maailmanlopun kurkkutulehdukseen, jonka kourissa kärsin viikon ja jouduin hakemaan neljät eri antibiootit ennenkuin löytyi a) tehoava ja b) jokin, jolle en ollut kehittänyt allergiaa. Niinpä mökkikäynteihin tuli taas reippaan parin viikon tauko. Vaikken koskaan jätä mökille mitään hirveän helposti pilaantuvaa niin kyllä ne juustotkin alkavat vanhaksi mennä, kun niitä makuuttaa jääkaapissaan riittävän kauan.

Niinpä kun vihdoin palasimme maakuntakierrokseltamme omalle mökille, jääkaapissa odotti jonkin sortin hävikkiherkkutalkoo - siis sen jälkeen kun kaikki syömäkelvottomaksi tuomittu oli jo kärrätty kompostiin.

25g parmesania ja 10g juustoa taisi vähän ylittyä, mutta liekö se niin tarkkaa?

Makaronia ja juustoa on amerikkalainen klassikko, jota en silti jostain syystä ollut koskaan tehnyt itse. Idea klassikon tekemisestä paremmilla juustoilla tuli mökille raahaamastani Gourmet- lehden tämän vuoden nelosnumerosta, jossa makaronien sekaan oli pilkottu Gryereä, cheddaria ja havarti - juustoa joka on googlauksen perusteella miedohkoa kermajuustoa. Päälle oli vielä ripotettu ranskalaisia, vaaleita kesätryffeleitä ja pankoa :D

Niinkun varman arvaatte, kesätryffeleitä oli ohuttakin siivua ohuemmin ja pankoa näin viimeksi turun suunnalla supermarketin hyllyssä. Juustoissakin löysin lähinnä apua huutavan appenzellerin, hieman homeisen Hilman ja vähän port salut - kermajuustoa. Niin ja cheddaria, joka oli uutta.

Pastan paketti on vähän heikko esitys. Hieman vanhoista juustoista voi pelastaa käyttöön osan kun leikkaa pilaantuneen pois.

Mutta koska juusto on abt niitä ainoita ruoka-aineita, joissa home ei leviä läpeensä koko elintarvikkeeseen, sain vielä leikeltyä noista hieman kyseenalaisista juustoista käyttökelpoiset palat. Ja pankon korvasin hieman kuivalla, murustetulla leivällä. Tryffelin sijaan murustin mukaan pari kuivattua herkkutattisiivua - mutta jälkikäteen ajatellen ne olisi hyvin voinut jättää poiskin, koska juustoissa oli jo itsessäänkin niin paljon makua. Sen sijaan nakitin kyllä V:n tuomaan kaupungista valkoista tryffeliöljyä siellä käydessään. Sitä voisi olla ihan mukava lorauttaa sinne ja tänne kesäkeittiössä. Se kun on lempeän makuista ja pienissä määrin lisättynä kuitenkin tekee ruokaan "sitä jotain".

Ja koska oli se viikon ainoa sadepäiväkin tällainen mukavuusruoka oli ihan voittajan valinta. Makaroniksi käytin jotain kaapista löytämääni luomumustikkapastaa joka oli ihan hyvää, paitsi että se paketti oli täydellinen fail. Kun yritin kaataa n. 200g (eli puoli pakettia) pastaa kiehuvaan veteen, se repesi täysin pohjastaan. Veteen hulahti semmoinen 2/3 pakettia ja hellallekin meni aika monta pastaa. No, lisäilin sitten juustoja ohjeeseen samassa suhteessa - ja olihan niitä nyt lisätä. Lisäksi kun tein itse bechamelin, niin väittäisin että sitä oli enemmän kuin 2 dl - mutten tullut mitanneeksi niin tarkasti. Riittipä siitä isommasta annoksesta sitten seuraavan päivän lounaaksikin vielä.

Mukavuusruokaa, joka tosiaan hyötyy hyvistä juustojämistä. Suosittelen kokeilemaan joskus. Alla ohje kuten se oli Gourmet - lehdessä - soveltakaa sen mukaan mitä teidän kaapistanne löytyy.

Mac'n cheese (neljälle)

200g makaronia /pastaa
25g Gryereä
25g cheddaria
25g havartia
2 dl bechamel - kastiketta (eli valkokastiketta muskotilla)
5g ranskalaista kesätryffeliä (tai vaikka tilkka tryffeliöljyä keitetyille pastoille)
suolaa

Päälle vuokiin

1 rkl pankoa
25g parmesania
10g voita

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Keitä makaroni al denteksi suolatussa vedessä.

Raasta havarti, gryere ja cheddar karkeaksi muruksi. Siivuta tryffeli.

Sekoita makaronit, juustot ja bechamel - kastike ja suola (minusta ei tarvinnut lisätä suolaa kun bechameliin laittaa suolaa)

Jaa seos annosvuokiin (4 kpl) tai yhteen, isompaan vuokaan.

Ripota vuuan/vuokien päälle ensin pankoa tai leivänmurua, sitten parmesania ja lopuksi vielä siivu voita.

Gratinoi uunissa, kunnes vuoka on kauniin kullanruskea.

Pastavuuan kanssa sopi siemailla myös Chiaramonte Nero d'Avola - punaista. Jälleen ihan onnistunut pari.

Suklaabrownies ja ahomansikoita

July 13, 2013, 6:30 am

≫ Next: Kikhernehampurilaisia, savustettua tomaattia ja hunajaista porkkana-fenkolilisäkettä sekä raikasta jogurttikastiketta

≪ Previous: Mac'n cheese - klassikko hyvistä juustoista

$

0

0

"Voihan kokki-Joonas" sanoin viikolla kun menin lukemaan Chef Jonesin browniereseptiä ja tehtyäni inventaarion mökkikaappiin totesin että hävisin; ei kondensoitua maitoa, ei likööriä eikä vaniljatankoa.

Käytin kaksi levyä; kaulimella mäiskiminen tekee levystä juuri sopivaa rouhetta.

Tartunta oli kuitenkin jo saatu ja inspiraatio herätetty. Niin käsi sitten hakeutui määrätietoisesti keittokirjahyllyä kohti :"missä on mun Nigel".

Taikina saa jäädä kohtuullisen paksuksi; vaikka siihen tulee leivinjauhetta, vain pinta kohoaa hieman.

Muistin, että Kitchen Diariesissa oli hyvän oloinen perusresepti juuri semmoiselle syntisen sittaiselle ja sisältä pehmeälle täysin maustamattomalle browniessille, mitä tämä tilanne nyt huutaa. Sillä suklaata minulla on. Hyvää, 70% Ecuadoria, monta levyä! Tähän Nigelin browniessiin laitetaan suklaata sekä sulatettuna että karkeana rouheena; se karkea rouhe on keittiöpäiväkirjan sanoja lainatakseni kuin 24 karaatin sulaa kultaa siellä suklaakakkupalasten sisällä... Allekirjoitan! Eikä se huonoa ole sittenkään, kun jäähtyy kiinteäksi... ;)

Taikinaan tulee yllättävän paljon kaakaojeuhetta, mutta ei kannata panikoitua - hyvä tulee.

Lisäksi oli vielä täydellinen tekosyy, että meille oli tulossa viikonloppuna vieraita; tästä saadaan ihan pistämätön jälkiruoka. V kun kuittaili minulle jo, että:"kuusi purkkia mascarponea on vähän liikaa mökkijääkaappiin". Ja for the record, niitä ei ollut kuin neljä! Taas ihan turhaan syyteltiin hamstraamisesta ;) (köh)

Valmista piirakkaa kokeillaan haarukalla; tarttuuko taikina vaan vähän vai ihan hulluna.

Mutta siis - herkkua tuli - juuri semmoista sisältä täysin pehmeää ja ihanaa. Tosin hyvin, hyvin tiivistä kamaa. Ohje sano 12 annosta ja se lienee suht oikein - riittää enemmällekin, jos tarjoat näitä hyvän illallisen päälle kahvin kanssa. Tein bowniessin Ikean pieneen teräsvuokaan jonka vuorasin leivinpaperilla ja leikkelin vuuallisen varmaan lähemmäs 20 palaan.

Parhautta lautasella.

Lopuksi vielä tomutin palat kaakaojauheella ja koristelin metsämansikoilla. Lisäksi vaniljasokerilla masutettua mascarpone-kermavaahtoa. Täydellistä tehtynä erittäin laadukkaasta suklaasta.

Tomutin omat browniessini vielä ennen tajoilua kaakaojauheella. Lisäksi Zacapa - rommia.

Suklaabrownies (My very good chokolate brownie recipe - Nigel Slater - 12:lle)

1 1/2 kuppia eli n. 3,6 dl hienoa sokeria
n. 230g voita + 2 rkl
255g 70% suklaata (käytin 2 lidlin ecuador - levyä)
3 luomumunaa ja 1 keltuainen
1/2 kuppia  eli n. 1,2 dl vehnäjauhoa + 2 rkl
1/2 kuppia eli n. 1,2 dl kaakojahoa + 2 rkl
3/4 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Sekoita voi ja sokeri yleiskoneesa tai vatkaimella todella kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi.

Laita puolet suklaasta sulamaan vesihauteeseen ja murskaa toinen puoli suklaasta karkeaksi murskeeksi.

Riko munat erilliseen kulhoon ja riko ne haarukalla kevyesti vatkaamalla.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe.

Sekoita sitten jatkuvasti hitaasti tai keskinopeudella vatkaten munaseos voi-sokerivaahtoon vähän kerrallaan. Kun seos on kutakuinkin tasaista, sekoita mukaan lastalla kääntelemällä sulanut suklaa. Siivilöi sitten mukaan jauhoseos ja lisää lopuksi suklaarouhe.

Levitä sitten kaakaotaikina vuorattuun, pienehköön (n. 9 tuuman neliö) vuokaan.

Paista kakkua uunissa 30 min ja sitten kokeile haarukalla kakun keskeltä. Jos kakku on tahmaista, mutta  raakaa taikinaa ei tartu haarukkaan kakku on valmis. Mutta jos kakkutaikina onselvästi raakaa ja tarttuu haarukkaan, niin voit paistaa vielä 3 min lisää. Huomaa kuitenkin että kakku hyytyy hieman jäähtyessään.

Minulla tuo 30 min oli kutakuinkin oikea aika, mutta 3 lisäminuuttia tuskin olisi pilannut sitä. Taikina oli tahmaista (tarttui hieman, muttei kauttaaltaan) eikä maistunut jauholle joten tuomitsin valmiiksi.

Tarjoile vaikka ahomansikoiden, mascarpone-kermavaahdon tai jäätelön kanssa.

Kikhernehampurilaisia, savustettua tomaattia ja hunajaista porkkana-fenkolilisäkettä sekä raikasta jogurttikastiketta

July 14, 2013, 6:13 am

≫ Next: Uppomunat marokkolaisittain

≪ Previous: Suklaabrownies ja ahomansikoita

$

0

0

Koska hampurilaiset ovat nyt pop, hip ja cool ja koska yksi ystävämme ei syö punaista lihaa, päätin tehdä tervetuliaisillalliselle hampurilaisia kikhernepihvillä. Minulla oli selkeä mielikuva, että haluan tehdä hamppareihini sellaiset rouhevat, leseillä ryyditetyt sämpylät ja täyttää ne kaikella herkulla: savustetuilla tomaateilla, hunajaisilla rakuunaporkkanoilla, paholaisen hillolla ja jogurttikastikkeella. Kun nyt kerran on kotimaisten vihannesten sesonki, niin otetaan nyt sitten niistä kaikki irti!

Vihannekset kuivuvat hieman n. 100 asteisessa grillissä savustuessaan. Kuivuminen tiivistää makua.

Sitäpaitsi ne taannoin savustamani tomaatit jäivät mieleen ihan erinomaisen hyvinä ja ajattelin niiden tuovan kasvishamppariin luonnetta ja runsautta. Kaikesta tulikin ihan erinomaisen makuista, vaikka tämä kätevä emäntä päätti sitten viime hetkillä pudottaa uunissa kuumassa olleet kikhernepihvit lattialle. Arvatkaa vaan, menivätkö ne rikki joka ikinen? Kyllä vaan. Mutta no, onneksi vieraat eivät olleet kovin vieraita ja lusikoimme rikkoutuneita pihvejä sämplöiden väliin. Eipä tuo makua haitannut kauheasti vaikka pihvit olivat n+1 palassa. Mutta ottakaa opiksenne, kun otatte kuumaa kippoa sieltä uunista niin laittakaa molempiin käsiin jokin pannulappu tai mieluiten patakinnas.

Paholaisen hilloa ei pakosta tarvita, mutta hyvää se on hampparin välissä.

 Tomaatit savustin samalla tavalla kuten edelliselläkin kertaa weberissä. Osasin jopa ihan itse käynnistää sen Smokain, kun V oli hakemassa I:n kanssa vieraita satamasta. Lisäksi viipaloin vielä toiseen koriin fenkolia, jonka ajattelin yhdistää hunajassa ja rakuunassa kevyesti paistettujen porkkanatikkujen kanssa lisäkkeeksi jota voisi myös lattaa sinne hampparin väliin. Siitä tuli ihan Erinomaista.

Porkkanaa, hunajaa, rakuunaa ja savustettua fenkolia. Mmm...

Ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi tuo fenkolien savustelu. Savu teki aniksenmakuisesta fenkolista tosi hauskaa ja tuo olisi ihan mahtavaa päällistä vaikka butternutkurpitsakeitolle tai punaiselle linssikeitolle. Nams. Oikein tavallaan harmitti seuraavana päivänä kun tein kookosella, sahramilla ja paprikalla maustettua butternutkurpitsakeittoa ja sitä porkkana-fenkolilisäkettä ei ollut jäljellä enää yhtään :) Vaikkei kai sitä kannattaisi harmitella, että ruoka oli niin hyvää, että se syötiin kaikki.

Kirveli raikastaa savustetun tomaatin upeasti.

Jogurttikastike syntyi lisäämällä turkkilaiseen jogurttiin valkosipulia, öljyä ja korianterisilppua. Paholaisen hillo oli poppamiehen käsialaa ja sinapiksi nappasin jääkaapista tuotenäytteenä tulleen Auran mallassinapin.

Mallassinappi sopii näihin vähän rustiikkisiin hampurilaisiin.

Pehmeän ja täyteläisen makuisena se oli minusta ihan nappivalinta näihin hampurilaisiin. Oli meillä tarjolla tavallista Dijon - sinappia ja hunajadijonniakin, mutta jotenkin tuo mallassinappi oli lopulta se, jota kaikkien hamppareihin päätyi kun se ei jyrännyt muita makuja.

Mutta kaikenkaikkiaan ihan erinomaisen hyvä setti. Juomaksi valittiin hieman tammisempi Beaucharme chardonnay. ja jälkkäriksi oli niitä eilen bloggaamiani suklaabrowniesseja. Mums mums. :)

Kikhernehampurilaisia savustetuilla kasvislisäkkeillä

HUOM! Kikhernepihvit tehdään kypsentämättömistä, n. 8h lionneista kikherneistä. Yksi ohje täällä, ohessa määrät suurin piirtein, koska en mitannut nyt niin tarkasti.

Myös kasvisten savustus vie aikaa 2-3h joten aloita hampurilaisten tekeminen hyvissä ajoin. Valmiiksi savustetut vihannekset säilyvät kyllä odottamassa siihen asti kunnes pistät kaiken tarjolle.

Miniluumutomaatit halkaistaan ja niille ripsautetaan vähän sokeria, fenkolit vain siivutetaan.

Kikhernepihvit

reipas 1/2 pss eli n. 300g kuivattuja kikherneitä liotettuna n. 8h
2 valkosipulin kynttä
sitruunan mehua
1 tl suolaa
öljyä
vettä
(mustaa pippuria)

Laita liotetut kikherneet yleiskoneen silppuriin ja lisää sinne sitruunaa, vettä sekä öljyä sen verran että saat seoksen pyörimään. Mausta suolalla ja valkosipulilla. Halutessasi voit lisätä muitakin mausteita ja esim. tahinia.

Paista pihvit runsaassa öljyssä pannulla kauniin kullanruskeiksi. Laita paistetut pihvit aina uunivuokaan ja nosta 180-200 asteiseen uuniin jatkamaan vielä kypsymistään ja pysymään lämpimänä kunnes saat kaiken muun tarjolle.


Sämpylöihin (ohje suurin piirtein)
0,5l vettä
2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl hunajaa
3 dl suuria kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
3 dl ruisjauhoja
n. 0,5 dl pistaasiöljyä tai muuta öljyä
6-7 dl vehnäjauhoa

Sekoita hiiva, suola ja hunaja veteen kuivahiivapussin ohjeen mukaan. Lisää leseet ja kaurahiutaleet sekä ruisjauho ja öljy. Vaivaa taikinaa ja lisää vehnäjauhoja kunnes seos on sopivan sitkasta ja tuntuu vähän irtoavan kädestä.

Jätä kohoamaan ja kun taikina on paisunut n. kaksinkertaiseksi leivo siitä sämpylöitä ja jätä ne kohoamaan uudelleen. Kun sämpylät ovat paisuneet n. kaksinkertaiseksi paista ne 225 asteisessa uunissa kauniin värisiksi, n. 12 min

Savustettuja tomaattia ja kirveliä

1 rasiallinen miniluumutomaatteja savustettuna
n. 1 dl kirvelisilppua
loraus öljyä (meillä pistaasiöljyä)

Rakuuna-hunajaporkkanaa ja savustettua fenkolia

3 uutta porkkanaa kuorittuna (jos on kuorta, hyvin pestynäkin kelpaa)
1 iso tai 2 pientä fenkoliasavustettuna
tilkka öljyä pannulle
2-3 tl hunajaa
2-3 rkl rakuunasilppua
sormisuolaa
mustaa pippuria

Tee porkkanoista reippaan tuuman mittaisia tikkuja. Pilko hieman savustettuja fenkoleita suupalan kokoisiksi.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää hunaja. Lisää sitten porkkanatikut ja paista 2-3 min. Lisää fenkolit, rakuunasilppu ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile.

Jogurttikastike

n. 2,5 turkkilaista jogurttia
1-2 valkosipulin kynttä
pieni nippu korianteria silppuna n. puoli puskaa kaupan korianterista
loraus öljyä
hieman suolaa

Sekoita kaikki aineet, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa

Lisäksi tarvitset

Auran mallassinappia tai muuta pehmeänmakuista sinappia esim. hunajadijonnia tai pirkan konjakkisinappia

Paholaisen hilloa esim. poppamiehen mietoa paholaisenhilloa (ei pakollista, lisukkeissa on makua ilmankin mutta hyvää silti)

Kokoa hampurilaiset haluamassasi järjestyksessä ja nauti heti.

vinkki: annoksesta saa täysin vegaanisen korvaamalla jogurtin jollain vegaanin mentävällä tuotteella.


Auran mallassinappi tuli bloggaajalle tuotenäytteenä, mutta jutusta ei maksettu mitään erillistä juttupalkkiota. Kunhan se nyt minusta sopi tähän ruokaan.  Kaikki muut sörsselit, soosit ja vempeleet ovat bloggaajan ihan itse hankkimia. 

Uppomunat marokkolaisittain

July 15, 2013, 1:17 am

≫ Next: Uusia punajuuria, ricottaa ja kirveliä

≪ Previous: Kikhernehampurilaisia, savustettua tomaattia ja hunajaista porkkana-fenkolilisäkettä sekä raikasta jogurttikastiketta

$

0

0

Joskus kesällä, kun yöt ovat pitkiä ja valoisia saattaa käydä niin, että aikuiset päättävät parantaa koko maailman ongelmat yhdellä istumalla. Yleensä neuvonpito on hilpeää, lennokasta ja kiivastahtista, mutta koska urakka on niinkin kunnianhimoinen, sankaritekoon saattaa kulua paljon, paljon aikaa.

Ja vaikkei nälkä, väsymys tai muut maalliset murheet ehkä urotöiden tekijöitä yöllä vaivaakaan, niin aamulla uppomunat, rapeat valkosipulileivät ja hummus ovat kyllä aika varma valinta pöydän ääreen raahautuvalle hiljentyneelle seurakunnalle.

Tämä hauskan erilainen ohje sattui silmiini kun selailin taannoin sitä V:n hankkimaa uutta marokkolaisen keittiön keittokirjaa Moro- the cookbook:ia. Ja koska ohje on perin simppeli, muistin sen periaatteen tuona Kauniina Herran Aamuna kun linnut karjuivat puissa ja suurta nöyryyttä tuntien neuvottelin jääkaappini kanssa aamupalan olemassaolosta.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan turkkilaiseen jogurttiin laitetaan murskattua valkosipulia ja jogurtti notkistetaan tarjoiluastiaan. Sitten päälle tehdään uppomunia, jotka laitetaan köllimään siihen valkosipulijogurttimereen. Päälle paahdetaan rapeita salvianlehtiä voissa ja vielä, jos on chilihiutaleita niin niitä ja suolaa ripsotellaan setin päälle. Minulla ei valitettavasti ollut chilihiutaleita niin laitoin tulista paprikajauhetta, mutta chilihiutaleet olisivat olleet parempi. Tai vaikka ohuen ohut Aji Cristal chilisilppu ihan tuoreena. Ja se salvia on ihan must have juttu - sitä ei voi korvata tai jättää pois, koko ruuan juju katoaa ilman sitä.

Brunssilla tämän kanssa voisi hyvin tarjota sellaisen lampaanliha- hummussetin jonka bloggasin samasta kirjasta taannoin, mutta pelkkä hummuskin toimi hyvin. Nyt en saanut aikaiseksi valkosipulileipää, mitä harmittelin siinä syödessäni tätä hyvän maalaisleivän päällä. Rapsakasta leivästä tulisi täydellistä kontrastia munien ja jogurtin samettiseen konsistenssiin. Toisaalta - rapsakka valkosipulileipä saattoi tuolloin tuntua tarpeelliselta kenties jostain muustakin syystä;)  Eriniä lainatakseni "on niin siistii olla aikuisii". Tai odotas... ;)

Uppomunat marokkolaisittain

n. pari-kolme desiä maustamatonta, hyvää jogurttia
pari valkosipulin kynttä murskana (maun mukaan)
suolaa

uppomuniin
Munia
vettä
etikkaa

Lisäksi
salvian lehtiä
voita
chilihiutaleita tai hienoa chilisilppua

Sekoita valkosipuli ja jogurtti keskenään ja lisää vähän suolaa. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja valkosipulia. Huom! valkosipuli voimistuu jos seos seisoo esim. yön yli jääkaapissa. Eli jos tarjoat tämän heti, voit laittaa vähän enemmän valkosipulia.

Kuumenna vettä kattilassa kiehuvaksi. Lisää kunnon loraus etikkaa. Riko muna juomalasiin. Pienennä levy niin, että vesi juuri ja juuri pysyy kiehumispisteessä, pyöräytä reikäkauhalla veteen pyörre ja lumpsauta muna pyörteen keskelle mahdollisimman läheltä veden pintaa. Anna uppomunan kypsyä muutama minuutti, kunnes se pysyy koossa ja nosta se sitten reikäkauhalla valkosipulijogurttiin. Toista kaikille munille.

Sulata voi pannussa ja kun kiehuminen tasaantuu, laita voihin tuoreet, mutta pestut ja kuivatut salvianlehdet. Paista vajaa minuutti, kunnes ne rapeutuvat. Nosta heti talouspaperin päälle valumaan.

Koristele ruoka salvian lehdillä ja chilillä ja tarjoile leivän, hummuksen ja hyvän teen tai kahvin kanssa.